Kuinka kaikki alkoi

Alunperin Latest Bulletinin numerossa 04/2016 julkaistu juttu:

Johanna on ollut hallinnassamme jo lähes 20 vuotta, ja satunnaisesti sitä on puoliksi piruuttaan katsastellut kaikennäköisiä ja ­muotoisia veneitä.

Mukana on ollut aika monta S&S:ä, materiaaleina puu, muovi ja alumiini, mutta eivät aivan riittävästi sävähdyttäneet ja se yksi puinen ja toinen alumiininen jotka jonkinasteisesti sävähdyttivät olivat Atlantin väärällä puolella. Pari vuotta sitten iski vuonna ­36 rakennettu tiikkinen kutteri sen verran voimallisesti, että sitä käytiin katsomassa kaksi kertaa. Briteissä kun oli, oli hintataso loppujen lopuksi hiukan erilainen mitä realismi antaisi ymmärtää.

Viime elokuussa eksyin jostain ihmeen syystä varmaankin hakukoneeseen syötettyjen classic sloop hakusanojen vuoksi saksalaisen klassikkoveneyhdistyksen sivuille. Silmiin iski sikäläinen KR7.5 vuodelta 1964 joka oli Hampurissa. Näytti sen verran kyvykkäältä, että tutkailin yksilöä hiukan tarkemmin ja koska ilmoitus oli saksankielinen oli siinä jonkin verran tavaamista huolimatta kolmen vuoden lyhyen saksan opiskelusta 70­luvulla. Nimi Ariadne, hmmm…. kuulostaapa tutulta , ……. pituutta oli 12,5m, hmm…….. leveys 3,56m, oho hmmm………… syväys 1,8m hmmm………… Jaa, mitäs tässä sanotaan teräksestä, kaaretko siitä ilmeisesti vai ….. ahaa, teräsrunko…… eikös nämä lahoa käsiin…………. valkoinen runko, lakattu ruffi, tiikkikansi ja puumasto. Toppiriki kuten aikaan kuului. Sama omistaja yli 40 vuotta. Tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ahaa.. Youtubessa nykymediaformaattiin siirretty elokuva ensimmäisestä vesillelaskusta . .. hyvinhän tuo kelluu….. Tarkempi tutkiminen paljasti, että Ariadne suunniteltiin vuoden 1965 Admirals Cup kisan saksalaiseksi haastajaksi keskimmäiseen kokoluokkaan ja sellaiseksi karsintojen jälkeen myös päätyi. Oli läpikäynyt tankkikokeet ja kaikki, toisena veneenä Saksassa. Tosin kisoihin saakka ei ajoissa päässyt kun keli oli liian kova.

Homma eteni hallitun hallitsemattomasti, ja yhtenä lauantaina soitin myyjälle. Herra vastasi ja juttelin pihalla ollessani hänen kanssaan veneestä kun Niina ajoi pihaan. Ilmeestäni vissiin näkyi, että nyt tapahtuu jotakin. Tuumasin Hilmar nimiselle herralle, että voisin tulla viikolla katsomaan, mahtaisiko onnistua? Vastaus oli tietty että kyllä. Lupasin aiheeseen palata ja päätin puhelun. Myöhemmin illalla Niina kysyi, että mikset mene huomenna sunnuntaina? Hmmm…. Finnairilla näköjään suora aamulento Hampuriin ja paluu iltapäivällä, sekin suora lento. Jaahas, tilaakin olisi, siispä redial Saksan suuntaan. Hilmar lupasi tulla kentälle vastaan sunnuntaiaamuna puoli­kymmenen paikkeilla. Sovittu.

Kamera lataukseen ja reppu valmiiksi ja kello soimaan klo 5.00. Lennon jälkeen aamukahvi Hampurin kentällä ja soitto Hilmarille. Lupasi olla paikalla puolen tunnin päästä joten ehdin juoda kahvini kaikessa rauhassa. Hilmar tuli mesen kanssa paikalle ja ajettiin Elben varrella olevaan suureen venesatamaan. Matkalla sain seikkaperäisen selostuksen Hampurin liikennemääristä ja ideasta kaivaa yksi pääväylä maahan ja kattaa se betonilla. Kuulostaa tutulta, viisaudesta en niin tiedä. Päästiin kuitenkin perille venesatamaan ja Ariadne oli laiturissa. Klassiset 60­-luvun linjat, ja peräkin oli vielä oikein päin.

Astuimme alukseen. Silmään pisti hiukan siipeensä saanut skantäkin ja ruffin seinien lakkaus, minor problem. Sitloodassa oli kipparin eriö erikseen, ja ruori. Ei siis ratti kuten nykyveneissä on Vene­lehden koepurjehdusartikkelien mukaan. Heloitus ja samaten lähes kaikki muu oli orginaalia, joten tuntui kuin olisi ollut aikamatkalla. Matka jatkui pienen pyörimisen jälkeen keskilinjasta paapuurin puolella olevasta sisäänkäynnistä alas. Eteen avautui hiukan deckhouse­tyyppinen tilaratkaisu, edessä viistossa lähes koko leveydeltä karttapöytä, pöytä jota ympäröi osittain penkit ja jonka ääressä oli kuulemma ollut 60-­luvulla mm. kuuluisia poliitikkoja remuamassa, pieni pentteri vasemmalla, kummallakin laidalla punkat ja kaikki alkuperäistä paitsi penkkien patjat. Kyllähän tuon pöydän ympärille mahtuisi aamiaista nauttimaan….

Jatkoin matkaa owners cabiniin jossa oli pöytä ja lyhyehköt punkat. Siitä eteenpäin keulaan vievän käytävän varrella paapuurin puolella oli vaatekaappi ja styyrpuurissa WC joiden jälkeen saavuin keulapiikkiin. Hmmm… Täällä keulassahan on ihan normipitkät punkat. Palasin ihmettelemmään WC:tä josta tietty uupui septi. Minor problem. Takaisin perään päin owners cabinin puolelle ja turkkilevyt auki. aivan kuin Das Boot, putkia ja harmaaksi maalattua terästä.

Konttailin deckhousen puolelle ja lisää turkkilevyjä ylös. Lisää putkia, ja yksi ankkuri, ei ruostetta. Sitloodaan johtavien portaiden takaa löytyi moottori, jonka tyypinen moottori on liikuttanut veneiden lisäksi Unimogeja ja mesejä 50-­luvulta lähtien, tosin nykyisin useimmiten museorekisterissä olevia. OM636, ikiliikkuja. Eipä tämä pahalta näytä, tosin pilssissä moottorin kohdalla hiukan ruostetta. Problem? Jonkin verran lisää ihmettelyä ja sitten Hilmarin kyydissä takaisin kentän suuntaan.

Lisää pohdiskelua kentällä oluen äärellä ja lisää pohdintoja seuraavan parin viikon aikana, varsinkin siitä kuinka suuri työmaa tulisi olemaan. Paljon pintahommia ja ehkä pääsen virkistämään terästyötaitojani, teräsrunko kun on. Lopputuloksena ilmoitin Hilmarille, että kaupat tuli. Sovimme paperityön tekemisen lokakuun lopulle.

Lokakuisena lauantaiaamuna minä ja Niina lensimme Hampuriin, käytiin vielä katsastamassa Ariadnea jonka jälkeen Hilmarin vanhempien luo tekemään papereita. Vanha herra kertoi olleensa Suomessa 60­-70 luvuilla myymässä teknisiä pinnoitemateriaaleja ja aina pitkän kaavan mukaan saunottiin ja aina ryypättiin josta muisti ”hölkynkölkyn” kippistelyn. Herralla oli ikää jo reilut 80 vuotta ja poikansa mukaan vene olisi kannattanut myydä jo jonkin verran aikaisemmin jolloin hintakin olisi ollut toista luokkaa. No, raapustettiin puumerkkejä ja allekirjoituksia sopimukseen, joka onneksi oli englanninkielinen ja lopputulemana oli Ariadnen omistajanvaihdos. Sopimuksen mukaisesti Ariadne oli jo kuivilla hallissa ja sovittiin kevään vesillelaskusta, rikauksesta sekä luotsiavusta Elbeltä Kieliin saakka. Samalla matkalla sunnuntaina käytiin vielä tutustumassa Hampurin uuteen merimuseoon, joka oli kooltaan perin vaikuttava.

Nyt talven aikana on ohjelmassa vauhdin kerääminen kevätkunnostuksille ja pohdiskelua mitä kannattaa tehdä ja mitkä hommat kirjataan to­do listalle; josta saattaa tulla aika pitkä. Keväämmällä Ariadnen työlistaan sisältyy muutama kriittinen homma kuten rikivaijerien mahdollinen osittainen vaihto ja rungon tarkempi läpikäynti. Työtä riittää sillä kunnostettavia aluksia on ainakin tällä hetkellä kaksi, Johanna ja Ariadne. Venepaikkoja ei tosin ole kuin yksi, mutta asia järjestynee tavalla tai toisella.

Ariadne on suunnitelmissa purjehtia Suomeen aika pian vapun jälkeen toukokuun alkupuolella mikäli valmista tulee. Pikaisesti reittejä navigointiohjelmalla pyörittämällä päädyin n. 700 mailin matkaan joten aikaa pitänee varata suurin piirtein kaksi viikkoa joka tietty on melko lyhyt muttei mahdoton aika tuon mittaiselle matkalle. Mielessä on tosin perin legendaarinen Kiel-­Hanko purjehdus gastina Lumikilla 80-­90­-lukujen vaihteessa jolloin matka sujui neljässä päivässä. Nyt on kuitenkin tarkoitus tulla pappamaisesti Suomeen Ruotsin rannikkoa pitkin, eikä mahdollisimman suoraan nonstoppina. Isompina välietappeina lienevät ainakin Kalmar ja Maarianhamina joihin lienee helppo järjestää mahdollinen miehistön päivitys. Ja kaikkihan riippuu keleistä ja siitä mitä kaikkea laukeaa…….. Keväällä on siis tarvetta muutamille reippaille purjehtijoille, koko matkalle tai osalle matkaa sillä yksin ei ole ole matkaan tarkoitus lähteä. Mikäli asia kiinnostaa, saa vapaasti ilmaista ei­sitovan mielenkiintonsa, palataan tarkemmin aiheeseen ensi vuoden alkupuolella kun asiat alkavat kirkastua.

t. Humes

Seuraava -> Kunnostusta Hampurissa

All rights reserved | hh modified Draco theme by Webpsilon