Kiel - Inkoo - osa 1

toukokuuta 7, 2017 - 22 minuutin lukuaika - 4556 sanaa

Aridane Kielissä

Ariadne saapui Hampurista Kieliin torstaina 4.5 illalla ja miehistönä ollut OIav pakkasi reppunsa ja lähti kotiin.

Itse jäin odottelemaan perjantaina aamupäivällä saapuvaa miehistöä joka oli Aimo, Jari, Markku, Piccu ja Aimonpoika Tuomas. Alkuperäinen optimistinen suunnitelma oli päästä liikkeelle jo perjantaina ruokavarastojen täyttämisen jälkeen mutta varsinkin moottorin polttoaineongelmat oli ratkottava ennen lähtöä ja se tiesi lisähankintoja ja työtä joka vei käytännössä koko perjantain ja vielä lauantain aamupäivän.

Aridane Kielin Sporthafen Durstenbrookissa

Piccu: Olimme saaneet Latest Bulletinista lukea Harrin Hampurista ostamasta veneestä. Arvelin, että sen kotiin tuomiseen tarvitaan miehistöä ja olin jo ajatellut kertoa olevani käytettävissä. Lumikki piti nimittäin vuonna 1989 purjehtia Kielistä kotiin yhdessä viikossa ja silloin Humes tuli apuun. Nyt olisi luonnollisesti minun vuoroni auttaa – sitä paitsi keikkahan voisi olla muutenkin kiinnostava. Mutta en ehtinyt tehdä mitään ennen kuin Humes pyysi kiinnostuneita ilmoittautumaan. Tein sen toki heti ja sain kuulla, että olisin sitten veneen peräti kuudes mies. Kaikille kuulemma kuitenkin löytyisi veneestä tilaa ja jopa punkka. Vahva miehistö toki helpottaisi vahtien ajamista.

Humes meni Hampuriin autolla joskus huhtikuussa kunnostamaan venettään. Hän ehdotti, että voisi viedä joitakin miehistökasseja mennessään. Tämä olikin loistava ajatus, sillä esimerkiksi paukkuliivien kuljettaminen lentokoneessa voi olla hankalaa. Olin itse reissussa, mutta pyysin poikaani Jykää pakkaamaan laukkuni, jonka hän tekikin ohjeideni mukaisesti. Toki oli pieni jännitys siitä, mitä sinne kassiin oikein meni.

Markku: Humes heitti SMer:n vuosikokouksessa miehistötarpeen uuden Ariadne-veneensä tuomisessa Saksasta Suomeen. Siihenhän kannatti tarttua. Ajankohta tarkentui vähitellen viikoksi 19, jonka sain aika hyvin siivottua työpalavereista ja muista aktiviteeteista. Sen sijaan perjantai 5.5., jolloin muut (Aimo, Tuomas, Jari ja Piccu) olivat lähdössä Hampuriin jo aamulennolla, oli vielä ongelma. Jouduin vetkuttelemaan lipun ostoa kunnes sain varamiehen varmistettua kokoukseen, ja sinä aikana lennon hinta nousi satasella. Mahduin sentään vielä lennolle mukaan.

Siirtymiseen Hampurista Kieliin olin varannut pikkubussitaksin, joka oli viiden hengen porukalle halvin ja periaatteessa nopein vaihtoehto. Nyt vaan Autobahnilla oli joku kolari, jonka takia koko tie oli suljettu lentokentän kohdalla. Puhelias kuljettajarouva tiesi kiertotien, jossa liikenne sentään eteni, vaikkakin hitaasti: matka kesti tunnin normaalia kauemmin. Onneksi meillä ei ollut kiire.

Ariadne oli saapunut edellisenä päivänä Sporthafen Düsternbrookiin, ja veneelle päästyämme Humes kertoi tarkemmin koneongelmista joita siirtomatkalla Hampuri-Kiel oli ilmennyt. Kiinnileikanneen merivesipumpun Humes oli jo matkalla korvannut sähköpumpulla, mutta likaisen polttoainesäiliön aiheuttamat käyntihäiriöt olivat vielä ratkaisematta. Veneen ihastelu sai siten sateisen sään mukaisia harmaasävyjä.

Aimo: perjantai 05.05.2017 sade ja tuuli, vajaa 5 astetta Miehistö saapuu alukselle. Hampurissa aamulennolla, Jari, Markku, Pikku, Onni ja Aimo. Ennakkotietoina oli tullut puskaradion kautta, että Mesen merivesipumppu on lauennut ja koneen käynnissä on häikkää.

Tilataksilla lähdettiin kohti Kieliä… moottoritiet on remonteissa ja pikkuteiden kautta kierrettäessä kaikki muutkin olivat ottaneet saman reitin ja suunnan, ajettiin monen hyvännäköisen Gasthausin ohi, mutta jaksaa jaksaa, perillä tihkusataa.

Kippari tarjosi tervetuliaisiksi oluet, elikkäs Premium Pilsnerit ja GD:t, kertoili tekemistään manöövereistä Kielin kanavalla ja muista sattumuksista saksalaisen gastinsa kanssa. Mitään ongelmia ei kuulemma koskaan ole moottorin kanssa ollut. Matkalla tosin se kampiakselin päässä ollut merivesipumppu oli lauennut ja kone yski kun joutui antamaan lisää hanaa suluissa tehtävissä manöövereissä. Merivesipumppu oli nyt korvattu irrallisella takataskutarvikepumpulla ja omalla käyttökytkimellä. Ulkona sade jatkuu.

Piccu: Varsinaiseen reissuun lähdettiin toukokuun alussa heti vapun jälkeen. Siirtomiehistön viisi jäsentä eli Aimo, hänen poikansa Tuomas, Jari, Markku ja minä tapasimme lentokentällä perjantaina 05.05 klo 0630. Finnairin suora lento Hampuriin sujui normaalisti. Vaikka Markun ehtiminen kyseiselle lennolle oli ollut epävarmaa viime hetkiin asti, oli hän onnistunut järjestämän edullisen ja kätevän bussikuljetuksen lentokentältä suoraan veneelle. Tämä olikin varmasti mukavinta, sillä satoi vettä, eikä ilmakaan ollut järin lämmin. Valitettavasti ei edes sen pikkubussitaksin sisällä. Mutta ei valiteta, sillä me muut saimme takaosastossa olla edes hiljaa, kun Markku joutui seurustelemaan puheliaan kuskin kanssa koko liikenne-esteiden takia pitkäksi venähtäneen kyydin ajan.

Kielin Dusternbrookin satamaan saavuttiin puoliltapäivin ja Humes oli laiturilla vastassa. Ariadne oli isojen veneiden altaassa ja kyllähän se sinne hyvin sopi tosi isojen ja tosi hienojen puuveneiden seuraksi. Venettä ei nimittäin teräksiseksi uskoisi. Sen linjat ovat ylväät kuin vanhassa Swanissa ja puusta tehty ylärakenne on todella upea. Kannella seisova puumastokin on laihan miehen paksuinen. Ariadnen yleisjärjestely on mielenkiintoinen ja voisi melkein sanoa, että tavallaan osittain nykyaikainen. Suuri ja suojaisa sitlooda on jaettu kahteen osaan siten, että ruorimiehellä on oma poteronsa levangin takana. Sisään mennessä tullaan ensin kansisalonkiin tai ”päivähuoneeseen”, jonka suuren korotetun pöydän ympäriltä on hyvät näkymät ulos isoista ikkunoista. Pöydän vasemmalla puolella on alemmalla tasolla oleva käytävä, jonka takaosasta on kulku konehuoneeseen, siis ovesta! Pentteri on sijoitettu laitaa vasten käytävän varrelle päivähuoneeseen ja seisomakorkeus tässä kohdassa on ainakin 2.5 metriä! Käytävä jatkuu eteenpäin tilaan, josta käytimme nimitystä ”dark room”, koska sen yleisvalaisin oli rikki. Tilassa on punkat laidoilla ja klaffipöytä keskellä sekä runsaasti kaappitilaa punkkien yläpuolella. Eteenpäin jatkettaessa tullaan käytävään, jonka varrella olevan WC:n voi kahden oven avulla erottaa melkoisen suureksi. Aivan keulassa on keulapiikki, jossa on kaksi korkealle sijoitettua punkkaa. Kun ottaa huomioon, että ohjaajan poteron takana on vielä peräkansi, jonka alla on sittemmin yllättävän suureksi osoittautunut varastotila, ei voi kuin ihmetellä mitä kaikkea 12.5 –metriseen veneeseen mahtuu. Lumikki on nimittäin saman mittainen, muttei lainkaan yhtä tilava. On tietysti selvää, että 11-tonnisen Ariadnen vedenalainen tilavuus on yli kaksinkertainen Lumikkiin nähden ja korkeat laidat lisäävät avaruutta entisestään.

Tervetulias-GD:t nautittiin siis tyylikkäästi päivähuoneen pöydän ympärillä, tosin sormet kohmeessa. Keli oli märkä ja kolea. Ilmapiiriä ehkä viilensi vielä Humeksen tarinat siitä, miten moottori oli jo lauennut Kielin kanavassa siirtoreissulla Hampurista Kieliin. Normaali kippari ei olisikaan saanut venettä Kieliin, mutta Humes oli rakentanut mukana olevista osista ja vehkeistä järjestelyn, jolla moottori sai jäähdytysvetensä, vaikka koneen vesipumppu oli totaalisesti mennyttä. Valitettavasti ratkaisuun käytetylle pumpulle olisi ollut toinenkin tehtävä, polttoaineen siirto asenteilla olevaan päivätankkiin. Veneessä on nimittäin valtava löpötankki, joka on osa runkoa, kuten laivoissa yleensäkin. Se on rakennettu syvälle pilssiin, kölin päälle ja ilmeisesti sitä ei ollut koskaan tyhjennetty tai puhdistettu vuoden 1965 jälkeen. Näin ollen se sisälsi myös paljon sellaista ainetta, jota edes Mercedes-Benz OM636 ei pysty polttamaan.

Markku: Ariadne on kyllä upea vene, aikoinaan huolella rakennettu työtunteja ja rahaa säästämättä. Teräsrunko vastaa tiheän kaarituksen ja pienehkön levynpaksuuden ansiosta sekä muodoltaan että varmaan painoltaankin aivan sen aikaisia puuveneitä. Kansi ja sisustus ovat kaunista ja tukevaa puutyötä. Myös riki vaikutti ainakin tukevalta ja pronssivinssit edelleen toimivilta. Sen sijaan muu tekniikka ja asennukset osoittautuivat aika sekalaiseksi. Veneen sähköt oli uusittu muutama vuosi sitten, mutta uusintatyö oli ilmeisesti rajoittunut vain maasähköjärjestelmään ja uusiin akkuihin. Vanhat aika vapaina roikkuvat piuhat oli jätetty paikoilleen, mikä lisäsi sekavuutta. Vesi- ja polttoaineputket ovat laivamaisesti teräsputkia, mikä on varmaan pitkän päälle hyvä asia.

Maschinenraum Veneen Machinenraum on ihan oma lukunsa. Koneeseen pääsee käsiksi sekä salongin portaiden takana olevasta ovesta että salongin pöydän alla olevasta suuresta luukusta. Mersun kone tyypiltään OM636 on kuulemma alun perin suunniteltu 1940-luvulla panssarivaunujen starttimoottoriksi. Myöhemmin sitä on käytetty sekä auto-, vene- että paikallismoottorina. Myös appeni museoautossa (vuoden 1960 Mersu 180) on sama peruskone. Nyt koneeseen ei ollut oikein luottoa, kun jo Hampurista siirtäessä kierrokset olivat välillä laskeneet polttoainesuodattimen tukkeutuessa. Sellaisella ei haluttu lähteä matkaan.

Aimo: ”Oletettavasti työt aloitetaan välittömästi”, sanoi Elmeri Hautamäkikin. Hommaa riitti koko päivän ajan. Vanha löpötankki on täynnä jotain alkuelämää, siis jotain ”paskaa” ja vettä, varmaan vanhin massa tankin pohjalla on 60-luvulta, se kyllä näyttää ihan kokikselta, kun sitä pullotettiin. Saatiin asennettua järjettömän vääntämisen jälkeen päivätankki väliaikaiseen positioon, jota on nyt täytetty 4-5 litraa kerrallaan, ns. dialyysihoito, jota suoritetaan öljyntyhjennyspumpulla, josta imetyksen löpöt kaadetaan suppiloon ja letkun kautta siihen uuteen päivätankkiin. Uudet hienot suodattimet falskaa ja päästää ilmaa järjestelmän letkuihin, joten ilmausruuvit uudessa suodatinpatterissa ei pidä? O-renkaita ei meillä tässä nyt siis ole! Käytiin ulkona syömässä lautaselliset parsaa, Jari otti pyttipannun ja kaikki ottivat isot pilsnerit, jälkiruoka Ariadnen salongissa kahvit ja GD:t.

Piccu: Olin toki varautunut siihen, että veneessä on yhtä sun toista kesken ja paikat levällään. Tämä moottoripulma oli kuitenkin niin vakava, että se olisi ratkaistava ennen kuin pääsisimme matkaan. Ensin mentiin kuitenkin syömään parsaa ja sen jälkeen hajaannuttiin suorittamaan kukin hommiaan. Minä kävin satamakonttorissa maksamassa laiturimaksut ja tiedustelemassa venetarvikeliikkeiden sijaintia. Humes olikin jo matkalla keskustaan, joten reititin hänet perille. Markku ja Jari kävivät safkakaupassa. Tuomaksen kanssa viimeistelimme isopurjeen asennuksen. Moottorimiehillä oli vaikeuksia saada päivätankin uutta tuplafiltteriä ilmanpitäväksi, vaikka se oli hankittu peräti Karjaan Traktorikorjaamosta. Markku kävi luonnollisesti mastossa pujottamassa spinnun fallin paikalleen. Päivä oli niin kolea, että pilkkihaalarit oli vedettävä päälle, vaikka oltiin vielä siis satamassa. Moottorimiehet työskentelivät päivähuoneen turkin alla koko illan, eikä illalliselle koskaan ehditty. Valitettavasti ongelma ei myöskään ratkennut.

Markku: Harri oli jo Suomesta lähtiessään varautunut siihen, että tankille ja suodattimille täytyy tehdä jotain. Suunnitelmana oli siirtää veneen 300 litran integraalitankista tavaraa päivätankkiin tuplasuodattimien läpi. Suodatinpaketti, 40 litran muovitankki ja letkua olikin mukana, mutta siirtopumpun Humes oli siis joutunut uhraamaan uudeksi merivesipumpuksi. Uutta sopivaa pumppua ei tuntunut Kielistä löytyvän. Niinpä päivätankkiajatuksista luovuttiin ja ryhdyttiin asentamaan suodatinpakettia päätankin ja koneen väliin. Tämä vaan ei ottanut millään onnistuakseen. Suodattimiin tai letkuihin jäi aina ilmaa emmekä keksineet miten sen saisi sieltä pois. Konetta ilmattiin moneen kertaan, mutta aina jostain ilmaantui uusia ilmakuplia – jos ei heti niin ainakin sitten kun kone sammutettiin. Kun useammat neuvoa-antavat oluet ja GD:kään eivät auttaneet, menimme nukkumaan.

Lauantaiaamuna päätettiin yrittää vielä etsiä siirtopumppua ja palata päivätankkisuunnitelmaan. Humes ja Piccu lähtivät Hafenmeisterin neuvomaan kauppaan, josta löytyi öljynvaihtoon tarkoitettu, 4 litran säiliöllä varustettu käsipumppu. Se sai nyt kelvata, ja muotonsa takia se nimettiin teekannuksi. Polttoaineen siirto-operaatio, jonka Aimo ja Tuomas ristivät dialyysiksi, oli kyllä aikamoinen: avataan turkin luukku, pujottaudutaan seisomaan pilssin pohjalle, avataan integraalitankin korkki, pujotetaan käsipumpun imuletkua tankkiin vain sen verran, että se imee dieseliä juuri pinnan alapuolelta, pumpataan teekannuun alipainetta niin että dieseliä alkaa virrata, tarkkaillaan polttoaineen kirkkautta; kun teekannu on riittävän täynnä, avataan salongin penkin luukku, otetaan esille suppilo johon kiinnitetyn letkun kautta teekannusta hitaasti kaadettu diesel valuu päivätankkiin, ja putsataan valuneet dieseltipat teekannusta, letkuista ja turkilta. Ja toistetaan koko hommaa kunnes päivätankki on taas täynnä.

Proviantti Perjantai-iltapäivän tehtäviä jaettiin niin, että minä lähdin Jarin kanssa kauppaan hankkimaan matkaeväitä. Kun kukaan meistä ei varsinaisesti tainnut olla innokas tai tottunut ruoanlaittaja, oli vähän vaikea miettiä ateriakokonaisuuksia ja määriä. Seuraava mahdollisuus täydennyksiin olisi suunnitelman mukaan Bornholmissa. Matka sinne kestäisi vähintään puolitoista vuorokautta. Inventaario veneessä osoitti, että Humes oli kyllä jo tehnyt suuren osan hankinnoista: Pastaa, säilykkeitä, juustoa ym. perusruokaa oli jo paljon varastossa. Täytyi myös ottaa huomioon sekä kovempi keli (yhden kattilan ruoat ja leivät) että helpommat olosuhteet (pihvien paistaminen). Veneessä ei ole uunia, mutta kaksiliekkinen kaasukeitin kyllä. Jääkaappia ei myöskään ollut käytössä, mutta toukokuun alun lämpötiloilla tämä ei todellakaan ollut ongelma edes eteläisellä Itämerellä. Näillä perusteilla saatiin jonkinlainen ostoslista aikaan.

Aimo: Laiturissa on suuria komeita purjeveneitä S/Y Germania VI ja Flica II, sekä paljon pienempiä purjealuksia. Jarillekin löytyi sopiva pikkuvene, joka sovittiin haettavan lokakuun lopussa. Sukellusveneitä parveilee lahdella! Tultiin takaisin asentamaan ja kiinnittämään remmillä päivätankki paikoilleen, akut oli irrotettava ennen tankin asennusta, siis akustojen taakse. Kippari vietti taas loppupäivän turkkilevyjen alla moottorin vieressä. Leipäiltapala parilla oluella yön laskeutuessa, 01 nukkumaan.

lauantai 06.05.2017 pilvi, ehkä jopa 8 astetta Asennus jatkuu aamiaisen jälkeen. Suodatinpatteri päästää ilmeisesti edelleen ilmaa letkuihin. Dialyysihoito jatkuu, tankki täyttyy, ohitettiin koko penteleen suodatin ja suoraan päivätankille kanisterin kautta. Paluuletku asennettu kiinteästi suppiloon, jolla tankkia täytetään, kiinnitetty letkunkiristimellä ja varmistettu siis Jesarilla. Ihana vanhan Mersun tuoksu leijailee veneen ympärillä. Lähdetään syömään, kun todettiin, että kone käy ja saa nyt puhdasta löpöä päivätankista. Pikaiset pizzat, oluet, kahvit ja takaisin veneelle.

Humes: Päivätankin asennus vei perjantaista perin ison osan outojen polttoainejärjestelmän ilmaongelmien vuoksi ja homma jatkui lauanataiaamuna. Tankin asennusta varten piti kaksi hupiakkua ottaa pois tieltä. Sen jälkeen reilu 40l tankki mahtui paikoilleen, melkein kuin mittojen mukaan tehtynä. Paikka oli sen verran ahdas, etttä täyttö piti tehdä letkun välityksellä ja onneksi olin ostanut sähköisen anturin ja polttoainemittarin, muuten tietoa päivätankin sisällön määrästä olisi melkein mahdotonta saada. Kyseinen mittari asentui salongin nurkkaan roikkumaan piuhoistaan. Dialyysia varten täyttöletku teipattiin suppiloon kiinni ja samaiseen suppiloon istutettiin jesarilla paluuletku. Ajateltu suodatin oli pakko jättää pois, sillä ilmaa generoitui jostain mystisestä paikasta ja polttoaineletku vedettiin päivätankilta suoraan moottorille. Onneksi oli vielä alkuperäinen pestävä suodatin polttoainelinjassa, sen puhdistamista ei sen kummemmin mietitty vaan päätettiin sen olevan kunnoltaan riittävä.

Piccu: Lauantaiaamu koitti viileässä veneessä hieman perjantaista poutaisempana ja myöhemmin ilma suorastaan selkeni. Satamakonttorin suihkusta tuli lämmintä vettä ja aamiainen nautittiin pöydältä, joka oli vielä puolillaan työkaluja, moottorin osia ja tarvikkeita. Moottoriongelmaan etsittiin vielä ratkaisua uuden filtterin avulla mutta lopulta päädyttiin käyttämään edellisenä iltana kehitettyä dialyysi-menetelmää. Sen avulla imetään pilssin varastotankin pinnasta mahdollisimman kirkasta ainetta alipaineella öljynvaihtoastiaan ja kaadetaan se sitten suppilon avulla suoraan päivätankkiin, siis ilman filtteriä. Homma ei ollut ihan siistiä edes satamaoloissa ja vaati vähintään kahden miehen keskittyneen työpanoksen. Polttoaineen paluukierto ohjattiin samaan suppiloon mutta varsin pian totesimme, ettei 1960-luvun Mersu paljon ainetta palauttele. Kone saatiin käyntiin klo 12 ja sitä juhlittiin puolen tunnin koeajon ajan oluita juoden. Muitakin hommia vielä riitti ja minä asensin Jarin kanssa peräankkurikaluston liinakeloineen laskukuntoiseksi.

Markku: Pikkubussin kuljettajamme oli neuvonut tien parin kilometrin päässä olevaan Famila-markettiin, jossa lastasimme ostoskärryyn leipää, vihanneksia, lihaa, olutta, sekä paistinpannun. Taksia sai odotella tihkusateessa yllättävän kauan. Ariadnella ihmeteltiin, tarvitaanko ruokaa tosiaan niin paljon, ja minne se kaikki mahtuisi. Järjestämällä muita kamoja vähän uudelleen ja laittamalla kaikki juomat pilssiin tila riitti kuitenkin hyvin.

Aimo: klo 1715 irti laiturista ja pilsneritarjoilu; ”urkuparvelta”, nimitys juontaa siitä, että ruorimies istuu omassa lokerossaan sitloodan takana, eikä hänestä näy kuin yläkroppa, vaikka kädet ovat täynnä töitä ruorin kanssa -> näyttää urkurilta.

Kohti pohjoista, vieno tuuli nenässä, utua. Paljon veneitä ulkona purjehtimassa, int. 12 G-2, 12 miestä kannella tuli myös vastaan iso ylhäällä.

Tuuli pyörii vastaan, kone toimii. Päivätankin löpömittarikin on kytketty paikoilleen. Laivat laivailee ympärillä, osa samaan suuntaan kuin me ja osa minnekin. Aurinko heittää valoviivoja pilven raoista, ulkona sitloodassa on kaikilla haalarit ja liivit päällä, sovittiin ettei kukaan putoa mereen, kylmää pohjoistuulta viimoo naamaan. Meri muuttuu oudon rasvaisen näköiseksi.

Humes: Lähtö Kielistä sujui lopulta perin ilmeettömästi lauantaina iltapäivällä. Ajettiin koneella Kielin lahtea koillisen suuntaan. Kevyen tuulen vuoksi koneella ajo jatkui ja asensin AISsin, tosin en tehnyt lähetyspuolen asetuksia joten AIS toimisi pelkkänä vastaanottimena. AISsin kaksi antennia, VHF ja GPS, lojuivat kannella kunnes Piccu kiinnitti ne myöhemmin suuntima-antenniin. Kiinteä VHF oli edelleen ostopaketissaan, ja siellä se pysyi kesäkuuhun saakka. Olin ottanut kiinteän uunituoreen VHFn lisäksi pienen käsi-VHF-puhelimen varmuuden vuoksi mukaan. Kyseinen VHF oli pyörinyt vuosikaudet Johannassa. Se toimi paristoilla joten se ei asentamista kaivannut. Paristojakin oli - onneksi.

Piccu: Kiel on Saksan purjehduselämän keskus ja aurinkoisena iltapäivänä lahti täyttyikin purjeveneistä, jotka kilpailivat radoillaan vilkkaan laivaliikenteen seassa. Me kävimme vielä maissa pizzalla, ennen kuin köydet irrotettiin klo 17. Tuuli oli jo siltä päivältä päättynyt, joten Mersu sai puskea Ariadnea ulos Kielin lahdelta. Ariadnen ohjaus tapahtuu pienehköllä ruorilla, joka on sijoitettu aika alas. Se toimii jäykästi ja jos ruorimiehen huomio herpaantuu hetkeksikään kompassista, esimerkiksi plotterin katseluun, karkaa vene heti kurssiltaan. Sen palauttaminen oikealle suunnalle on tehtävä varovaisesti tai muuten suuntaa ei saa koskaan stabiloitumaan. Aivan kuin veneessä olisi ruorikone, jota siinä ei kuitenkaan ole. Järjestely johtaa siihen, että ruorimies istuu poterossaan ryhdikkäänä, kädet alhaalla ja katse suunnattuna yleensä alas – aivan kuin soittaisi keskittyneesti kosketinsoitinta!

Markku: Laiturista irrottauduttiin lauantaina iltapäivällä viiden maissa. Tuuli oli takaa, mutta niin heikkoa ettei purjeita kannattanut vielä nostaa. Mersu työnsi meitä luotettavan tuntuisesti eteenpäin, tosin koneen kierroksiin nähden yllättävän hitaasti (vajaat 6 kn). Olisiko potkuri pienenpuoleinen?

Aimo: Ilta tummuu ja aurinko painuu mereen, kylmyys tuntuu ja kosteus tiivistyy, meren ja taivaan värit ovat uskomattomat. Salongissa pihvinpaiston tuoksu leijuu ruorimiehen nenään. Ruokailut vuoroissa ja vahdit heti käyttöön, vähintään kaksi on ulkona yöaikaan. Purjeitakin kokeiltiin, mutta etenemä oli heikko. Dialyysihoito jatkuu sisällä. Kapeimmassa kohdassa Tanskan ja Saksan välissä laivoja on joka puolella, onneksi on kulkuvalot ja ”aissi” näyttää tilanteen. Laivoja on kyllä todella paljon ja me ollaan tosi pieniä täällä pimeydessä niiden seassa.

Piccu: Ilta alkoi himmetä ja liikenne ympärillämme väheni. Oli aivan tyyntä ja vesi oli jotenkin erityisen raskaan näköistä. Kerrassaan upean näköistä. Tuomas oli näkevinään jotakin, jonka arveli voineen olla pyöriäinen. Pääkokki Markku oli tullut siihen päätelmään, että pihvit oli syötävä jo ensimmäisenä iltana. Paistinpannu ei mahtunut lieden suojarautojen väliin, joten paistoin pihvit pannun kulmalla muutaman kerrallaan. Hyvin ne kuitenkin onnistuivat ja myöhemmin keksimme, miten loputkin raudat saa pois lieden päältä. Humes asenteli tai oikeastaan viritteli AIS:n toimintaan. Laitteen VHF-antennin hän roiskaisi peräkaiteen pelastusrenkaan kiinnikkeisiin ja sen kaapeli kiemurteli pitkin kantta. Laite kuitenkin toimi hienosti ja olikin tarpeellinen, kun puolilta öin ylitimme vilkkaasti liikennöidyn Rödby-Puttgarten –laivareitin.

Itämeri

Markku: Polttoaineenkulutuksesta ei ollut varmaa tietoa, arveltiin että dieseliä kuluisi enintään kaksi ja puoli litraa tunnissa. Joskus aamulla tehtiin ensimmäinen dialyysi päivätankin täydentämiseksi. Isopurje nostettiin jossain vaiheessa tuomaan vähän lisävauhtia menoon. Tätä ennen oli toki tutustuttu Ariadnen fallivinssien toimintaperiaatteeseen: miten vaijerivinssin jarrun saa päälle ja auki, ja miten kahva kannattaa vielä sitoa kiinni.

Laivaliikennettä oli odotetusti paljon. Rödby-Puttgartenin lauttojen kohdalle osuimme tietysti juuri puolen yön aikoihin pilkkopimeässä. Humeksen juuri asentaman AIS:n avulla laivoja oli kuitenkin helppo seurata, mikä rauhoitti mieltä suuresti.

Aimo: Sunnuntai 07.05.2017 kirkasta, kosteata ja kylmää Kuutamo antoi hiukka valoaan pimeässä yössä, laivat ohittelivat joka puolelta. Aamulla kylmyys tunkeutuu luihin ja ytimiin, aurinko alkaa nousta ja sarastus alkaa vasta puoli viiden aikoihin. Meri edelleen oudon tyyni, pieniä vireitä näkyy meren pinnassa. Ollaan jossain Lollandin eteläpuolella. Piccu ja Aimo ovat ulkona, muut nukkuvat.

Tankkaus irtokanisterista taas vauhdissa ja heti perään Dialyysihoito päivätankille, Tuomas ja Skipper hoitivat homman, Tuomas lähti takaisin nukkumaan.

Piccu: Sunnuntain vastaisena yönä oli vahti yrittänyt purjehtiakin mutta aamuvahtiin tullessani oli Mersu taas hommissa. Ilma oli utuinen ja ylikostea mutta aurinko teki nousuaan ja loisti viiden aikaan matalalta suoraan silmille. Lollandin eteläpuolella oli suuria tuulivoimalapuistoja jollakin laguunialueella ja kun saaren pään kohdalla, Gedserin luona, näin laivan katoavan sumuun, arvelin toisen kohta sieltä tulevan. Näin tapahtuikin ja väistin sitä kaartaen sen perän takaa. Hämmästyttävintä oli, että näin matkustajia kannella vaikka kello ei ollut kuuttakaan. Puoli tuntia myöhemmin olin yksin sitloodassa kun tuli tunne, että jokin lähestyy takaa. Tosiaan, parvi pyöriäisiä ohitti Ariadnen ehkä parin metrin päästä! Sain ihme kyllä napatuksi hätäisen videon, jolla näkyy vielä yksi eläin pyörähtämässä pinnalla. Yleensä puhelimen kameralla ei koskaan ehdi mihinkään tilanteeseen mukaan. Pari pyöriäistä näkyi myöhemminkin ja ainakin Markun sain hälytetyksi niitä katsomaan.

Markku: Aamupäivällä tuuli kääntyi vähitellen sivulle ja voimistui sen verran, että kone voitiin sammuttaa ja päästiin purjehtimaan. Ariadnen 11 tonnia lähti liikkeelle yllättävänkin kevyessä tuulessa. Piccu hälytti minutkin jossain vaiheessa ulos katsomaan havaitsemiaan pyöriäisiä. Minäkin ehdin nähdä niistä vilauksen, ja Piccu sai napattua niistä videopätkän. Tuuli kääntyi vastaan, mikä tietysti hidasti matkantekoa ja teki jo ennestään kylmän ilman vielä kylmemmän tuntuiseksi. Vahdit kuitenkin pyörivät, pihvit paistettiin, Möns Klintiä ja suurta tuulipuistoa ihmeteltiin. Bornholm lähestyi hitaasti mutta varmasti.

Aimo: Aamuvahdissa Piccu näki ihan veneen vieressä pyöriäisiä ja sai vissiin videoitua kohtaamisen, muut nukkuvat edelleen. Sumu velloo eikä näkyvyyttä juurikaan ole, suunta itään. Laivoja putkahtaa sumun seasta välillä näkyviin.

Aurinko alkaa hiljalleen lämmittää ja tuuli viriää, sumu hälvenee, laivoja on joka puolella ja mehän ollaan tässä keskellä ja väistetään niitä kaikkia. Päivä alkaa valjeta ja porukkaa kömpii sitloodaan ihailemaan kirkasta aamua. Tässä voi periaatteessa ihan hyvin olla, mutta me ajetaan ”väärään suuntaan ja väärällä puolella tätä laivojen highwaytä”. Puikkelehdittiin kiellettyä reittiä, eli laivojen valtaväylän yli, joka menee kohti Bornholmia, pitkin oikealle puolelle. Meriaamiainen maistui taas, smörrebrödejä, kahvia ja GD:tä sopivasti, Dialyysiä taas. Iso tuulimyllypuisto putkahti näkyviin keskellä merta.

Lähdin päikäreille kun väsytti, päivävahdin kaverit rupesivat purjehtimaan reilussa mainingissa, jolloin tuulenpuolen punkassa olo tulee haasteelliseksi, korkeista laidoista huolimatta. Kuljetaan purjein, kyllä mutta pohjoiseen?! Mönklinten, Tanskan Fyn saaren itäpäässä oleva kalkkikivikallio näkyy komeasti tuossa vasemmalla puolella, ja keula kohti Trelleborgia, vaikka päämäärä on Rönne. Mönklinten näkyy sitten edelleen kun nousen punkasta parin tunnin päästä, koska tuuli on kääntynyt ja on tehty kryssi pohjoiseen ja sitten taasen etelään. Mönklinten näkyykin sitten seuraavat 4 tuntia kun kiikutaan miltei paikoillaan, etenemä on edelleen huono. Onneksi ruokahuolto pelaa kiitettävästi samoin kahvitarjoilu, rusinapullien ja GD:n höystämänä.

Piccu: Etelä-Itämerellä on vilkas laivaliikenne, joka noudattaa reittijakojärjestelmää. Tämä näkyy hienosti esimerkiksi Marine Trafficin sivulla. Me olimme Gedserin ohitettuamme hankalassa paikassa, sillä reittimme vei vastaan tulevien laivojen virtaan. Niin ei saa tehdä mutta kaistat ovat leveitä ja koko ”kadun” ylityskin oli aikamoinen suoritus, sillä laivoja tuli jonona niin, ettei välistä meinannut ehtiä. Lopulta se onnistui ja pääsimme sallitulle merialueelle, jossa tuulen virkistyttyä ryhdyimmekin purjehtimaan.

Aimo: Ilta alkaa taas tummua, nyt ollaan jättimäisen tuulimyllypuiston eteläpuolella, varmaankin 100 myllyä pyörii hiljalleen tyynehkössä illassa. Aurinko painuu taivaanrannan taa ja pimeys laskeutuu. Meri tyyntyy taas rasvaiseksi. Kuu kurkkaa välillä, yö on pimeä, ohiajavien laivojen ja tuulimyllypuiston villkuvat punavalot ovat ainoat valot jotka nyt näkyvät.

Nonii, nyt on iltapalasteltu ja yövahdit, Markku Piccu, Tuomas ja Aimo jäävät ajovuoroon. Tuulimyllypuisto jää taakse, satakunta ropellia, joissa vilkkuu punavalot tasatahtiin. Ariadne ryömii yössä kohti itää. Jari ja Skipper nukkuu. Tuuli venkuroi, mutta suunta on osapuilleen kohti Rönneä. Saatanan kylmä ja säkkipimeetä. Kryssi odottaa kunhan päästään lähemmäs.

Piccu: Möns Klint hallitsi maisemaa koko sateisen päivän ja illan tullen saavuimme valtavan tuulipuiston reunalle. Se piti kiertää ja onnistuikin toki vaivatta, puistoa vahtivan aluksen tarkassa seurannassa. Selvitin myöhemmin, että kyseessä on saksalainen EnBW Baltic 2 –kenttä, jossa on 80 pylvästä, kaikissa halkaisijaltaan 120-metriset lavat. Epäilimme, että puolet turbiinien tuottamasta sähköstä kuluu niiden omiin varoitusvaloihin, sen verran voimakkaat ja runsaat olivat.

Aavemaista tuulivoimaa

Aimo: Maanantai 08.05.2017 Jari ja Skip kampeavat vahtivuoroon, tuuli nousee yöllä ja Ariadne kiitää kohti itää. Me painutaan nukkumaan Markun valmistaman yökeiton jälkeen, ruokahuolto toimii säännöllisesti ja erinomaisen hyvin.

Humes: Vuoro Jarin kanssa alkoi yökeiton jälkeen. Laivoja oli menossa lähes kaikkiin ilmansuuntiin ja pimeässä niiden kulkua oli vaikea seurata. Onneksi AISsi ilmoitti niiden liikkeistä riittävän aikaisin, sen lyhyt VHF antenni onnistui noukkimaan signaalin kun etäisyyttä oli n. 9 mailia. Muutama sadekuuro muutenkin kylmän kolkkoon yöhön vaikutti jo liioittelulta. Muutaman kerran onnistuin katsomaan/näkemään/tulkkaamaan laivojen kulkuvalot hiukan väärin, sillä punainen ja vihreä menivät välillä sekaisin ja siten laivan kulkusuunta heitti 180 astetta. AIS pysyi kuitenkin tilanteen tasalla, samoin Jari. Vahdin jälkeen uni tuli saman tien.

Aimo: Herätään tolkuttomasti kallistelevaan kryssiin, tavarat hakevat paikkaa salongissa, ovat reivanneet genoan, isoa ei pääsekään enää reivaamaan. Könytään sitloodassa ja vahdin vaihto. Tuuli kiihtyy ja sade alkaa. Ariadne kiitää n. 7 solmun vauhdilla kohti itää. Laivoja on taas paljon joka puolella. Yksi jopa antoi meille tilaa, kryssitään kuoppaisella meren selällä, Jänikset pomppii, eli tuulta on reippaasti yli 10 ms ja kryssiin on pakko taipua. Epävarmalla koneella ei nyt ruveta leikkimään. Ruorimiestä vaihdetaan sopivin välein, Tuomas ei pysty enää syömään mitään, mahassa kiertää, muut kyllä. Laitettiin nuorimies ruoriin, jossa olikin reilut 2,5h ei ollu enää paha olo, kun tuli tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Rönne näkyy, mutta ei mennä sinne vaan Haslen vierassatamaan. Tarkoittaa kryssiä seuraavat 3 tuntia lisää hillittömässä tuulessa pelkästään genoa reivattu. Nuori ruoriin tarttunut mies jatkaa edelleen. Pohjoisesta vyöryvä sade hävittää saaren näkyvistä kokonaan, isoja klimppejä rakeita ja räntää ja kovaa päin naamaa. Salongin ikkunasta voi katsella kaloja kun vene kallistuu. Kryssi kulma on outo, aina edessä Rönne. Sisällä tutkitaan tuuliennusteita ja istutaan salongin pöydän alla, vene siis kohtalaisen kallellaan.

Kryssiä ennen Bornholmia

Markku: Hasle Viimeiset parikymmentä mailia Bornholmiin olivat täyttä kryssiä voimistuvassa tuulessa ja terävässä aallokossa. Tuntui että otimme joka vendan väärään paikkaan eli laskevaan shiftiin, eikä Ariadnen nousukulma muutenkaan ole erityisen hyvä. Vanhojen purjeiden muoto on jo kärsinyt ja rustiraudatkin ovat leveällä. Ohjaaminen vaati myös totuttelua jäykän ohjauksen ja laivamaisen hitaan reagoinnin takia.

Satamaksi Bornholmissa oli alustavasti valittu länsirannalla sijaitseva Hasle, jossa olin itse käynyt 2001. Mikään pittoreski paikka se ei Gudhjemin tai Allingen tapaan ole, mutta satama-allas on tilava ja nyt vallinneella itäkoillisella tuulella suojainen. Haslea lähestyttäessä tuuli kääntyi niin tasan vastaan, että etelämpänä sijaitseva Rønne alkoi tuntua houkuttelevalta. Todettiin kuitenkin, että se on kauempana Suomesta ja jatkettiin kohti Haslea.

Piccu: Yön aikana tuuli kääntyi vastaan ja aamuun mennessä se oli voimistunut. Genuaa reivattiin mutta meno meni työlääksi lähestyessämme Bornholmia. Satamaksi oli valittu Hasle, joka on saaren länsirannikon satamista paras. Oma kokemukseni on tosin vuodelta 1992 ja silloinkin kävin siellä autolla. Ariadnella sinne ei meinattu päästä millään: koko aamupäivä kryssattiin Bornholmin kulmalla mutta jokaisen paaralle tehdyn vendan jälkeen keula osoitti Rönneen. Ariadnen ison genuan käsittely kovan tuulen vendassa on työlästä, joten ylimääräisiä ei viitsisi tehdä.

Humes: Heräsin maanantai-aamuna ryskeeseen ja siihen, että punkalla oli vaikea pysyä. Mietin jopa salongin turkilla nukkumista, sillä siinä olisi ollut kapea väli pöydän jalkojen ja penkin välissä. Se jäi vain ajatukseksi, sillä meno oli sen verran vauhdikasta ettei nukkumisesta enää tullut mitään. Kryssiminen vanhalla venyneellä genualla reippaassa tuulessa ei ole hyvä kombinaatio, ja luovikulmakin oli varsin järkyttävä.

Aimo: Otetaan kryssi toisen perään ja saadaan viimein linja kohti Haslen satamaa. Purjeet alas ja mese käyntiin, hyvin pelaa. Satama-altaassa on tilaa ja asettaudutaan kylkiparkkiin. GD:t ja monta olutta, ja uudelleen. 43 tuntia Kielistä, maileja ei pysty kukaan laskemaan kun vaijeriloki ilmeisesti hajosi jo yöllä, mittarissa viisari pyörii ympyrää.

Humes: Hasle kuitenkin lähestyi, ja kysyin Markulta millainen satama oli. Tutkimme satamaoppaan sivua Markun tabletilta, ja hieman ennen satamaa laskimme purjeet ja löimme mesen käyntiin. Se käynnistyi ja kävi nöyrästi sillä nyt polttoaineen joukossa ei ollut mitään ylimääräistä. Reipas kryssi olisi aivan varmasti nostanut vanhan tankin kaiken ei-dieselin polttoaineputkeen ja todennäköisesti sammuttanut moottorin kaikkein kriittisimmällä hetkellä. Reippaan tuulen saattelemana ajoimme satamaan sisään ja hermostukseni kasvoi sillä kyseessä oli vasta kolmas laiturointini Ariadnella. Jatkoimme satamassa syvemmälle vieraspaikkojen suuntaan ja päädyimme kylkiparkkiin, onnistuneesti. Oli aika nauttia GD ja premium pilsner. Aurinko paistoi ja kuvittelin sen jopa lämmittävän.

Piccu: Lopulta saatiin kurssi kohti satamaa ja tabletin merikartan perusteella löytyi sisäänmenoaukkokin. Satamassa oli yksi huvivene joten kylkikiinnityspaikka löytyi vaivatto-masti. Aikaa oli kulunut 43 tuntia Kielistä lähdöstä. Satoi vain heikosti, joten muutama olut ja GD hulahti helposti sitloodassa.

Bornholm ja Hasle, aurinko lähes lämmittää

Markku: Lähes tyhjään satamaan saavuttiin maanantaina puolen päivän aikaan. Aurinko paistoi melkein lämpimästi, ja tunti-pari taisikin kulua vaan siitä ja oluesta nauttimiseen. Suihkussa käynnin jälkeen (jonne unohdin kuoritakkini jonka joku oli sitten iltaan mennessä jo varastanut – satamassa oli käymässä kaksi puolalaista kalastusvenettä…) Humes, Aimo, Tuomas ja Jari lähtivät etsimään kauppaa, kun minä ja Piccu jäimme purkamaan vanhaa lämppäriä istumalaatikon alta. Vanha Eberspächer oli kunnioitettavan näköinen, metrin pituinen jötkäle, mutta sen kunnostuksen Humes oli jo aiemmin todennut olevan toivoton urakka. Niinpä matkassa oli uusi Webasto, joka ei tarvinnut muuta kuin kiinnittämisen, sähköasen-nuksen, polttoaineensaannin järjestä-misen ja pakoputken asentamisen.

Piccu: Satamassa on hieno huoltorakennus ja sen kulmassa satamavahdin toimisto. Käydessäni siellä, oli vahtikin paikalla, vaikka satama siis oli varsin autio. Sain ohjeet siitä, miten satamamaksu suoritetaan seinällä olleen automaatin avulla sekä sähköadapterin lainaksi. Iso osa miehistöstä lähti safkakauppaan, josta toivat jopa korillisen pullo-olutta. Ihmettelin ostosta koska keulapilssi oli vielä täynnä Kielistä hankittuja lieriöitä, mutta nämä olivatkin kuulemma matkamuisto. Markku oli huolissaan siitä, ettei veneessä ollut lämmitintä ja luonteensa mukaisesti tarttui reippaasti toimeen asian korjaamiseksi.

Aimo: Mutta me ollaan tässä ny ja laitetaan vaatteet kuivumaan. Tässäkohtaa ei juurikaan tuule ja on miltei lämmin, mitä nyt väsymys painaa. Kokeiltiin kipparin hankkimia karvahattuja, hyviä ovat.

Otetaan esimerkiksi hetimmiten pienet tirsat ja sitten kaupoille. Aurinko alkoi paistaa ja ilma muuttui keväiseksi, ei kuitenkaan lämmennyt.

Lähdettiin kaupungille etsimään kauppaa ja ruokapaikkaa. Kaikki ravintolat ovat vielä kiinni, kausi alkaa keväämmällä…Käveltiin hiljaisessa kaupungissa ja otettiin valokuvia. Kaupasta ostettiin varalle lisää olutta ja tärkeitä tarvikkeita. Piccu ja Markku purki vanhan Ebersprächer-lämmittimen laiturille, kun sille piti antaa vapaus, oli lakannut toimimasta, se kuitenkin otettiin takaisin kyytiin myöhempää käyttöä varten. Sen voi myydä vaikka venäläisille nykyaikaiseksi torpeedoksi. Koko sitlooda oli ylösalaisin ja täynnä kamoja. Osa miehistöä lähti suihkuun ja ilta alkaa taas tummua. Iltaoluet siis ja siitä suoraan nukkumaan, unta ei tarvinnu odotella yhtään.

Humes: Tuumausoluen ja GD:n jälkeen tehtiin työnjako, jossa Jari, Aimo, Tuomas ja minä lähdettiin kauppaan täydentämään ruoka- ja juomavarastoja ja Markku ja Piccu jäivät Ariadnelle.

Kävelimme melko autiossa Haslessa ja löysimme lopulta elintarvikekaupan. Hankittavat tarvikkeet täyttivät useamman ostoskärryn. Hiukan huolissani katsastin hyllyvalikoimaa etsien GD:tä. Lopulta hylly löytyi aivan kassan vierestä, ja mukaan tarttui Bornholms Bitteriä, hyvin lähellä GD:tä. Myös muutama olutpaketti tuli matkaan ruokatarvikkeiden lisäksi.

Perillä Ariadnella odotti hämmentävä näky, kun Markku oli alkanut asentaa lämmitintä poistamalla sitloodan styyrpuurin puoleisesta säilytystilasta muutaman kuution tavaraa sekä siirtämällä vanhan Ebersprächerin laiturille.

Loppumatka seuraavassa Bulessa.

Seuraava -> Kiel - Inkoo - osa 2 , edellinen -> Kohti Kieliä