Kiel - Inkoo - osa 2

toukokuuta 9, 2017 - 24 minuutin lukuaika - 5032 sanaa

Bornholm, Hasle

Tähän mennessä tapahtunut: Humeksen hankkiman Ariadnen matka Hampurista Suomen Inkooseen on lähes puolivälissä. Ariadne saapui Bornholmin Hasleen kahden purjehduspäivän kuluttua siitä, kun Kielistä oli lähdetty, miehistönä on Humes, Aimo, Jari, Markku, Piccu ja Tuomas.

Markku:

Lämppäri

Jotenkin lämppärin asennuksen mekaniikkapuoli kaatui minulle, joten vietin iltapäivän Ariadnen istumalaatikon luukussa Picun ojennellessa työkaluja tarpeen mukaan. Parin laipiovanerin irrotuksen jälkeen vanha lämppäri pakoputkineen irtosi veneestä kohtuullisen helposti. Eberiä oltiin jo viemässä sataman roskikseen, kun Humes pelasti sen mukaan. Ehkä siitä vielä syntyy tilataidetta.

Välillä käytiin syömässä Haslen satamakuppilassa, sitten jatkettiin taas Webaston asennusta. Pakoputki vedettiin ainakin väliaikaisesti saman istumalaatikkoon kiinnitettävän savupiipun sisään, joka oli Eberiäkin palvellut. Sähköasennus eteni lähinnä Humeksen toimesta hyvin, kunnes todettiin yhden johtosarjan puuttuvan. Tämä laski tunnelmaa huomattavasti. Loppumatkakin siis paleltaisiin sekä kannella että myös sisällä. Mutta mikäs auttoi, alettiin siivota työkaluja ja Webaston osia istumalaatikosta. Niiden alta sitten löytyi se puuttuva johtosarja, vaikka kaikki oli mukamas jo etsitty läpi. Ilmeisesti väsytti jo aika paljon, joten päätettiin luovuttaa siltä illalta ja mennä nukkumaan.

Piccu: Tai siis olihan Ariadnessa lämmitin, mutta jo silmämunalla pystyi päättelemään, ettei se puolikkaan torpeedon kokoinen ja näköinen laite tulisi enää koskaan toimimaan. Niinpä Markku tyhjensi sitloodan styyrpuurin puoleisen luukun alta puoli tonnia tavaraa sitloodaan päästäkseen käsiksi tähän muinaisjäänteseen. Sitloodaan nousi melkoinen määrää pappateltan tukiputkia, valtavia köysikoileja ja muuta tavaraa. Lopulta myös se esi-Eberspächer, sen teline ja jonkin verran kanavaputkia. Ne heitettiin saman tien kaijalle mutta olisi pitänyt kiikuttaa välittömästi roskikseen. Sitä yritettiin Humeksen mentyä suihkuun mutta niinhän tuo roudasi romut takaisin veneelle. Humes oli kyllä hankkinut uuden lämmittimen, nykyaikaisen ja pienikokoisen Webaston, muttei ollut ehtinyt asentaa sitä. Markku ryhtyi sitten tähän hommaan. Jossakin vaiheessa huolestuin siitä, että kaupungin ainoa ”ravintola” Havnegrill oli menossa kiinni mutta onneksi sain lauman patistelluksi ajoissa syömään. Veneelle palattua jatkettiin hommia: polttoainetankki tehtiin 12 litran vesikanisterista, josta rakentelin polttoainelinjan pumppuineen. Humes teki sähkötyöt Markun ahertaessa kannen alla. Lopulta homma tyssäsi yhden johtosarjan puutteeseen. Sekin onneksi lopulta löytyi, kun sitloodaa siivottiin. Oli kuitenkin jo myöhä, joten vetäydyimme nukkumaan viileään veneeseen, johon toki sähköpuhallin puhkui edes hiukan lämpöä.

Humes: Webaston asennus lohkaisi maanantai-illan jotakuinkin kokonaan. Välillä tosin käytiin suihkussa ja syömässä Havnegrill nimisessä rantakuppilassa. Vanha ja ilmeisen alkuperäinen Ebersrächer kuusikymmentäluvulta oli jo nostettu laiturille ja sen oli tarkoitus jäädä Haslen jäteliiketoiminnan vaivaksi, mutta siirsin sen takaisin Ariadneen laiturilta. Se sopi hyvin takakannen alle, nyt vain pitää vielä keksiä mitä sillä tekee.

Markku oli kaivautunut styyrpuurin puoleiseen sitloodan laatikkoon ja välillä hävisi näkyvistä, sen verran syvä se oli. Itse aloin asentaa sähköjä salongin puolelle ja samalla tarkistin ilmaputkien kunnon. Keulaan ja vessaan menevä putki oli sen verran huonossa hapessa, että poistin sen kokonaan käytöstä. Tuleva lämpö jäisi siis salonkiin ja owner’s cabiniin. Sähköjen kytkemisessä päätin hyödyntää vanhaa Ebersprächerin kytkinpaneelin paikkaa johon Webaston vastaava viisikymmentä vuotta tuoreempi paneeli sopi yllättävän hyvin. Lämpötila-anturi löysi paikkansa turkkilevyn alta ja sähkönsyötön otin suoraan hupiakuilta. Yksi johtosarja näytti kadonneen ja se valitettavasti lopetti ilta-asennuksen. Mielessä kävi, että se olisi jäänyt kotiin kun jouduin purkamaan lämmittimen laatikosta jotta se ylipäätään mahtuisi mukaan kunnostusmatkalle jonka taitoin pösöllä huhtikuussa.. Onneksi se kuitenkin löytyi, mutta sen verran myöhäisenä ajankohtana, että asennushommia päätettiin jatkaa seuraavana päivänä kunhan ollaan päästy liikkeelle.

Aimo: Tiistai 09.05.2017 Aamulla aurinkoinen ilma, tuulee koillisesta kylmästi ja me lähdetään jatkamaan purjehtimista. Syöty meriaamiainen ja purjeet pikkuhiljaa auki. Kohti pohjoista, tuuli kaakosta ja maininki on todella vellovaa ja vetkuttavaa, vinottain perästä. Aurinkoinen ja hieno ilma. Väistetään laivoja jotka ovat samassa putkessa toiset vastaan ja toiset samaan suuntaan. Vellominen käy nuorta miehistön jäsentä vastaan. Keskellä ei mitään kellui vanha hinaaja….

Sadepilvet muuttavat tuulen suuntaa ja antavat vauhtia. Maata ei ole enää missään näkyvissä. Markku ja Skip asentaa Webastoa sitloodassa penkin alle kun me muut 4 kuljetetaan venettä. Asennuksessa menee koko päivä, oheishommineen, mutta laite onneksi lähtee käyntiin, viritys toisen vieressä, eli väliaikainen lämmittimen löpötankki. Tehdään myöhäinen ruoka, kun koko päivän oli kaikki paikat levällään ei pentteriin päässyt työskentelemään. ”Tanssivat kokit Piccu ja Aimo” tekivät meksikolaisen kanapadan, vene heittelehtii ja pomppii aallokossa reipasta vauhtia.

Markku: Tuuliennuste kannusti lähtemään suhteellisen aikaisin tiistaiaamuna, jotta päästäisiin mukaan lounais- ja sittemmin eteläkaakkoiseen tuuleen. Aamukahdeksalta lännenpuoleinen tuuli oli kuitenkin jo tyyntynyt, joten matkaan kohti Kalmarsundia lähdettiin koneella. Bornholmin pohjoiskärjen jälkeen etelätuuli voimistui, ja päästiin vihdoin purjehtimaan mukavaa slööriä. Samalla sain asennettua lämppäriin sen puuttuvan johtosarjan sekä muovikanisterista rakennetun väliaikaisen polttoainesäiliön. Webasto käynnistyi ja aurinko paistoi, lounaaksi paistettiin kanafileitä ja elämä hymyili taas. Kun katkennut ilmaputki vielä korjattiin oluttölkistä leikatulla alumiinipellin palalla ja ilmastointiteipillä, niin sisätilat alkoivat oikeasti lämmetä - keulapiikkiä lukuun ottamatta, sinne vievä ilmaputki oli toivottoman pahasti poikki.

Piccu: Aamulla suihkuun ja kohta merelle. Ensin tosin asensin AIS-antennit peräkaidetta parempaan paikkaan eli sprayhoodin alla suojassa olevaan tukevaan entiseen radiosuuntimalaitteen antennikehään. Totesin, että Hasle jäi varsinaisesti näkemättä koska en koskaan ehtinyt sataman huoltorakennusta pitemmälle. Aamiainen nautittiin kulussa ja sitten jatkui taas lämmittimen asennus. Markku kömpi kannen alle ja Humes perusti puusepänverstaan sitloodaan. Pora soi ja vasara paukkui mutta vene kulki kuitenkin koko ajan kohti maalia, aluksi koneen voimalla mutta Bornholmin pohjoispuolella päästiin purjehtimaan hiljalleen voimistuvaa slööriä. Lämppärin asennus jatkui koko päivän ja sen ajan oli koko sitlooda ja myös päivähuone aivan levällään tavaraa ja työkaluja, joten lounaan valmistukseen ei päästy. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa, sillä myöhään iltapäivällä Webasto käynnistyi ja alkoi todella puskea lämpöä sisään veneeseen. Hiukan myös sitloodaan, sillä laitteen pakokaasut johdettiin alkuperäisen lämmittimen erikoiseen, metrin mittaiseen korsteeniin, joka seisoo sitloodan sisäpuolella. Vasta myöhään päästiin ruuan laittoon, josta vastasivat ”tanssivat kokit”, Aimo ja Piccu, jotka sulavasti veneen voimistuneiden liikkeiden tahdissa saivat aikaiseksi kana-aterian.

Humes: Aamulla pääsimme liikkeelle 10 nurkilla. Ajoimme koneella tunnin verran jonka jälkeen käänsimme keulan kohti Öölannin eteläkärkeä. Nostimme purjeet ja jatkoin lämmittimen sähköjen kytkemistä, ja Markku sai lämmittimen polttoainejärjestelmän paikoilleen. Kun kaikki oli valmista, kytkin lämmittimen päälle mutta mitään ei tapahtunut. Tämä tästä puuttui……….. Syyksi paljastui polttoainepumpun liitin jonka toinen nasta oli painunut sen verran sisään ettei kontaktia syntynyt. Sen korjauksen jälkeen uusia starttausyrityksiä ja nyt polttoainepumppu alkoi naksuttaa. Hetken kuluttua vanhan Ebersprächerin pakoputki alkoi lupaavasti humista ja lämmetä, ja lämpö virrata sisätiloihin! Perin luksusta!

Lähdön jälkeen tehtiin lyhyesti vielä reittisuunnitelmaa, vaihtoehtoina oli kohti Kalmaria tai koukaten itään Visbyn kautta. Tuuliennusteet näyttivät muutamaksi päiväksi täysin pläkää varsinkin Visbyn paikkeille ja Ruotsin rannikolle kevyttä tuulta. Tästä syystä ja Tuomaksen pakin takia päätettiin suunnata kohti Öölannin eteläkärkeä ja jatkaa sieltä kohti Kalmaria.

Bornholm alkaa jäädä

Aimo: Edetään kohti Öölannin eteläkärkeä, lyhyt keskustelu reitin valinnasta, totesin että Tuomaksen on saatava maha rauhoittumaan eikä ole järkevää rynkyttää Visbyseen. Siis kohti pohjoista, ilta alkaa taas tummua ja aurinko painuu horisonttiin. Pilvet ja kirkas taivaankaistale tekevät komean kontrastin, oranssinpuhuvan.

Kalmarsundetin alussa pimeyden tultua sateen ja kovan tuulen mukana ei keulassa nukkumisesta tullut mitään. Vene hyppää ja keikkuu joka suuntaan, vesi roiskuu kannelle ja tulee joistain ihme raoista sisään. Kuulostaa kuin ajettaisi tynnyrien seassa, runko kumisee ja paukkuu. Punkassa on hankala nukkua enää, kun ei meinaa edes siinä pysyä. Genoaa yritetään reivata mutta se jää jumiin fokkastaakiin, isoa ei tässä kelissä voi mastonjuuresta reivata, pikareiviin tutustuminen on jäänyt tekemättä. Skip käy konttaamassa keulakannella, Markku vääntää ruoria hikihatussa. ”Näillä mennään” sanoi Virmavirta aikoinaan.

Markku: Kalmarsund Taivas peittyi vähitellen pilviin ja kova ukkosmainen sadekuuro saavutti meidät illalla. Siitä joutui kärsimään lähinnä Jari, joka oli ruorivuorossa. Pilvien sotkemat tuulet palautuivat vähitellen voimistuvaksi kaakkoistuuleksi, joka iltayöstä oli jo yli 10 m/s. Kalmarsundia lähestyessämme Ariadne kulki sivutuulessa hienosti 7-8 solmua, huiput päälle 9 kn. Purjeita ja rikiä säästääksemme yritimme Humeksen kanssa rullata keulapurjetta pienemmäksi, mutta parin kierroksen jälkeen rulla jumiutui. Ariadnessa on monen muun aikalaisensa tavoin kaksi vierekkäistä keulastaagia keulapurjeiden vaihdon nopeuttamiseksi. Toiseen staagiin on sittemmin asennettu rullalaite, toinen on paljas vaijeri hakasia varten. Ainakin sivutuulessa styyran halssilla käy onnettomasti niin, että rullapurje painuu vieressä olevaa löysähköä vaijeria vasten ja alkaa kerätä sitä mukaan rullaan. Siitä jumiutuminen ilmeisestikin johtui. Rullaamisen aikana olisi pitänyt roikkua keulakaiteella estämässä staagin sotkeutumista, eikä sitä katsottu turvalliseksi pimeässä ja niinkin reilussa aallokossa. Kun tuuli todennäköisesti oli piakkoin moinaamassa Öölannin eteläkärjen suojassa, jatkettiin vaan täysillä purjeilla.

Humes: Olin yöllä vahtivuorossa Markun kanssa ennen Öölannin eteläkärkeä. Tuuli oli voimistunut rivakaksi ja tuuli oli idänpuolelta. Vaikkei ympärilleen hirveästi nähnyt, alkoi meno äänten perusteella olla erittäin voimallista - vauhti parhaimmillaan reilut 9.5 solmua - ja mielessä kävi genuan pienentäminen. Vaihdoin ajatuksia Markun kanssa ja yritin saada genuaa pienemmäksi mutta rullan köysi stoppasi heti vajaan metrin sisääntulon jälkeen. Olimme styyran hallssilla jolloin rulla painaa vieressä olevaa staagia ja ilmeisesti se oli syynä. Kävin keulassa asiaa katsomassa, aina metri-pari kerrallaan eteenpäin istuen ja turvaköyttä siirtäen. Pari kertaa aalto löi suoraan kaula-aukosta sisään ennenkuin olin keulassa. Hyvin piristi. Yritin tähyillä genuan etureunaa, mutta pimeys ja ylhäältä, alhaalta ja sivuilta tuleva vesi sai minut päättämään, että on se rulla staagin ympärillä. Muutama virkistävä aalto vielä ehti kaula-aukosta sisään ennenkuin olin takaisin sitloodassa. Tilanne todettiin ja jatkettiin täydellä genualla. Markku puuskutti ja huohotti ruorissa ja pyysi genuaa sisään jotta ruori kevenisi. Genua tuli sisään, kiitos vinssin vaihteen, ja Markku sanoi sen auttaneen.

Edessä alkoi häämöttää punaisia valoja ja Öölannin eteläkärki. Tablettinavigaattorista oli tainnut loppua kartat, samaten Aridanen Raymarinesta ja koska Ariadnen tuleva navigointitietokone – Raspberry Pi - oli kytkemättä turvauduin paperikarttoihin. Sijaintiamme ei tietenkään paperikartalla ollut, ja siksi paikallistaminen oli haasteellista sillä valoja oli huomattavasti enemmän kuin tarpeeksi. Loppujen lopuksi Markku kaivoi tablettinsa esiin joka toimi ja oman sijainnin näkeminen täydessä pimeydessä sen kartalla helpotti paikallistamista ja navigointia huomattavasti.

Etenimme Öölannin ja Ruotsin rannikon väliä ja keli rauhottui sekä aallokon että tuulen osalta, tuli vahdinvaihto ja menin nukkumaan.

Piccu: Iltaa kohti jatkettiin edelleen voimistuvassa tuulessa, josta yritin nauttia dark roomin punkassa. Äänistä ja liikkeistä päätellen vene tuntui kulkevan aika reippaasti. Sitten sain yhtäkkiä ämpärillisen merivettä päälleni punkkaan. Se tuli tuuletusluukusta, jota oli pidetty Haslessa auki ja jonka suojapeite oli jäänyt väliin ja esti luukun tiiviin sulkeutumisen. Makuupussi, kledjut ja patja kastuivat varsin perusteellisesti. Mitään toista nukkumapaikkaa ei veneessä ollut, joten hetken mietittyäni pukeuduin sadeasuun ja jatkoin unia samassa lätäkössä. Nyt kun lämmitin toimii ja nukkuessa voi edes vähän vähentää vaatteita, kestävät vahdinvaihdot kauan. Ulos on nimittäin pukeuduttava kunnolla eli kaikkiin vaatteisiin.

Aimo: Keskiviikko 10.05.2017 Poukkoilu jatkuu, jatkuu ja Markku herättää meidät horroksesta kolmen aikaan. Kaikki ovat nyt hereillä. Vaihdetaan miehistöä sitloodassa, Piccu, Tuomas ja Aimo ulos ja muut nukkumaan, jos pystyvät. On hyvä päästä ulos sitloodaan, jäädään kylmän ja pimeän tuulen pieksämän salmen keskellä purjehtimaan. Yksinäinen laiva tulee perässä samaan suuntaan. Valoja häämöttää rannoilla mailien päässä. Öölannin saari leikkaa onneksi osan mainingista ja vene rauhoittuu. Hyytävän kylmä,+1*C, Kalmar ja silta häämöttää horisontissa ja aurinko alkaa nousta itäisen taivaan suunnalta. Parta huurteessa, onkohan pakkasta, tuntuu siltä. Jari herää ja tulee katsomaan Kalmaria ja siltaa.

Piccu: Nousin taas varhaisaamuvahtiin Kalmarsundiin päästyämme. Tuuli oli rauhoittunut ja Ariadne eteni mukavasti purjein kohti Kalmaria ja Öölannin siltaa. Aurinko nousi aikanaan mutta kesti kauan ennen kuin se alkoi lämmittää. Kalmar ohitettiin aamukuudelta lämpötilan ollessa +1 C. Myöhemmin iltapäivällä ohitimme maagisen kauniiksi mainitun Blå Jungfrun saaren, josta lähetin kuvan Maijalle Suomeen. Vastausviestinä tuli kuva lumen peittämästä autosta Viikissä.

Kalmar

Humes: Herään aikaisin aamulla juuri sopivasti Kalmarin ohituksen aikaan. Ilma oli kirkas ja aurinkoinen ja kevyt tuuli kuljetti Ariadnea hitaasti ohi Kalmarin. Aurinkoinen ja hieno sää oli tosin erittäin kylmä mutta onneksi lämpöasteiden puolella. Aamupäivän aikana voin taas kuvitella ilman lämpiävän ja nautimme lounaan Öölanin pohjoiskärjen kohdalla. Näimme jopa kaksi muuta purjevenettä, mutta kaukana. Tuulen loppuminen sai tekemään päätöksen mesen starttaamisesta.

Aimo: Tuuli tulee nyt idästä eikä maininki ole keinuttamassa enää, vene kulkee purjein tasaisesti 5 solmun vauhtia, miehistö saa hengähtää, nukkua ja syödä. Blåjungfrun kohdilla tuuli viimein moinaa, etenemä huono ja käynnistetään moottori, samalla syödään spagetti vauhdissa punaviinin höystämänä. Tuomas nukkumaan.

Markku: Kalmar ohitettiin ja silta alitettiin aamulla mukavassa sivumyötäisessä tuulessa. Täällä nähtiin kaksi muuta purjehtivaa purjevenettä, Kielin jälkeen ei muita sellaisia ollut näköpiirissä ollutkaan. Matka jatkui Dämmanin ja Blå Jungfrunin ohi. Taivas oli pilvetön, ja Östra Svealandiin ennustettiin seuraavaksi yöksi useampi aste pakkasta. Seuraava pysähdys oli suunniteltu Nynäshamniin. Tuuli tyyntyi Öölannin pohjoiskärjessä niin paljon, että kone käynnistettiin pariksi tunniksi. Yöllä taas purjehdittiin. Kannella pärjäsi tähtikirkkaan taivaan alla, kunhan päällä oli pitkät kalsarit, fleece-väliasu, housut ja takki sekä niiden päällä purjehdusasu. Päässä kypärämyssy ja pipo. Jaloissa saappaat ja parit sukat, käsissä tietysti lapaset ja niiden päällä jääpurjehduksessakin käytettävät Eskimo-hanskat.

Blå Jungfrun

Piccu: Yö jatkettiin täysikuun loisteessa vuoroin koneella ja purjeilla kohti Landsortin majakkaa. Vauhti ei purjeilla päätä huimannut ja kaiken kukkuraksi akkujännite laski niin alas, että plotteri sammutti itsensä. Markku tutki kytkentöjä etsien maavuotoja. Itsekin pidin jotakin sellaista todennäköisenä, sillä sähköjohdot oli vedetty mielestäni varsin huolimattomasti, esimerkiksi perävalolle. Sen kaapelin päälle oli sittemmin lastattu kaikki se ylimääräinen metallitavara, joka ajelehti lämppäriasennuksen jäljiltä sitloodassa ainakin vuorokauden, kunnes Markku kyllästyi epäjärjestykseen. Humes kyllä väitti, että veneen sähköt oli uusittu mutta se taisi rajoittua päätauluun. Lisäksi kipparin tekemien tilapäisten kaapelivetojen seurauksena oli jo nähty yksi pieni sähköpalo. Mitään vikaa ei kuitenkaan kyetty paikallistamaan, mutta matkaa jatkettiin moottorin voimin minimivirrankulutuksella. Tämä tarkoitti varsinaisten kulkuvalojen sammuttamista ja lämppärin viilentymistä. Mastontoppiin jätettiin sentään pieni tuikku kulkuvaloksi.

Aimo: Tuuli löytyi taas ja genoa nyt kokonaan auki, aamuvahdit nukkumaan Skip ja Aimo jäävät purjehtimaan, nopeus nyt n. 4,5 solmua. Jari, Markku ja Piccu eivät nyt malta nukkua kun päästään purjein hyvää vauhtia. Löysivät spinaakkerin jostain komerosta. Maantereen puolella pilvistä merellä kirkasta, kylmä viima puree ruorimiehen naamaa. Vene keikkuu hiljakseen, kello lyö 3 kertaa, siis 1730. Tuuli sitte loppuu kokonaan ja kone käyntiin uudelleen. Aurinko laskee pilvireunan taas ja kuu nousee horisontissa, pari laivaa ajaa avomerelle. Tulee taas kylmä yö. Markku ja Piccu ottavat vahdit kymmenen aikoihin ja lähdetään nukkumaan, koittavat pari kertaa purjeilla mutta ei kulje. Koneella jatketaan. Pimenee.

Markku: Kun kulkuvalot olivat olleet päällä tunnin-pari, ruorissa ollut Piccu huomasi plotterin hälyttävän liian alhaisesta jännitteestä ja kulkuvalojen himmenevän. Kone käynnistettiin ja aloin ihmetellä mistä hupiakkujen huono varaustilanne johtuu. Olin aika varma, että jossain on maavuoto, kun kone oli iltapäivällä kuitenkin ollut pitkään käynnissäkin. Aloin irrotella matkan alussa kytkemiäni mastoon meneviä johtoja, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Humeskin heräsi ja arveli meillä olevan niin paljon kulutusta, ettei Mersun alkuperäinen laturi ehkä jaksa täyttää isoja akkuja. Ja saattoihan siellä olla laturin puolella olla kontaktihäiriöitäkin. Olihan meillä tosiaan päällä lämppäri, kulkuvalot, AIS, plotteri, navigointitabletti ja muuta pientä. Ja maasähkössä lataamisen jälkeen sähköä kyllä oli riittänyt ainakin vuorokaudeksi, ongelma tuli esiin vasta sitten kun koneen olisi pitänyt ladata akut täyteen. Matkaa jatkettiin sähköä säästäen: kulkuvaloista jätettiin päälle pelkkä mastovalo, ja lämppäri säädettiin säästömoodiin.

Humes: Heräsin yöllä moottorin käyntiin ja Picun liikkeisiin sisällä. Hän kertoi sähköjen kadonneen josta syystä ajoivat koneella ja aloin ihmetellä asiaa. Kaivoin yleismittarin esiin ja mittasin latausjännitteen joka oli akulla 12,7 voltin paikkeilla. Outoa. Ei ihme, että sähkö loppuu sillä eihän tuolla jännitteellä akku lataudu kuin nimeksi. Aikani ihmeteltyäni totesin itselleni, että taitaa olla aika turha selvitellä hävinneitä sähköjä keskellä yötä, varsinkin kun minimikuormalla jotenkin selvittiin. Siispä palasin unien pariin.

Torstai 11.05.2017

Aimo: Herääminen kylmässä kankeana, joskus aamuyöstä. Hupisähkö on loppu, lämppäri stop, ei valoja, ei vettä, kone ei lataa akkuja, onneksi kuitenkin sillä on oma akku ja toimii. Kippari mittailee voltteja ja ampeereja. Otan ruorin ja Dialyysihoito alkaa sisällä taas. Ulkona kylmä, aurinko nousee etuoikealta, mutta kestää ennen kuin alkaa lämmittämään. Jäädään Onnin kanssa sitloodaan, muut menneet nukkumaan. Pilvet ja aurinko tekevät maisemista upeita. Muita veneitä eikä laivoja ole näkyvissä.

Piccu: Landsortin majakka sivuutettiin torstaiaamuna aurinkoisessa kelissä. Aamiaisen jälkeen Markku alkoi muun tekemisen puutteessa tutkia, miten isopurjeen rullareivaus toimii. Varsin heikossa tuulessa siinä kyllä onnistuttiin, joskin purjeen muodon ja istuvuuden säilyminen operaation jälkeen jäi itselleni hiukan epäselväksi.

Aimo: Aurinko nousee hitaasti ja lämpö alkaa tuntumaan oikeassa poskessa, lippis olis hyvä. 8 aikoihin alkaa muut heräilee, aamiaista. Sitten kuhina alkaa sitloodassa kun maata näkyy, Landsortin majakka, Ruotsin vanhin säilynyt majakka, tieto tuli taivaalta meille. Aamupalat ja kahvit, laivoja tulee ja menee satamaa kohti. Kaunis aurinkoinen ilma. Nynäshamn näkyy jo. Aamupäiväpilsnerit terassilla olijoille.

Markku: Nynäshamn Landsort sivuutettiin torstaina 11.5. aamupäivällä edelleen kauniissa mutta kylmässä säässä. Muun tekemisen puutteessa kokeiltiin isopurjeen rullareivin toimivuutta. Toimihan se. Purjeen muodon kurissapitämiseksi kannattaa vaan olla pari sopivan mittaista köyttä valmiina.

Piccu: Koneella jatkettiin mutta kun Nynäshamniin oli matkaa kolme mailia, ehdotti Markku spinnun nostoa. Osa miehistöstä sanoutui irti tästä operaatiosta mutta suostui kuitenkin pysäyttämään moottorin harjoituksen ajaksi. Huomattavan painava ”Spinnakerbaum” asetettiin jotenkin paikoilleen ja kun reitille ilmaantunut matalikko oli kierretty ja fallin kulku vihdoin saatu selvitetyksi, nousi kookas spinnu komeasti taivaalle. Kyllä sitä miehistön vastahakoisempikin osa vilkkaasti valokuvasi. Ei tosin kauaa, sillä lähestyimme satamaa, johon kiinnityimme puolilta päivin.

Aimo: Spinuvirittely alkoi Landsortin majakan jälkeen, kaivetaan purje ja skuutit esiin. Spinnupuomin viritykseen meni Markulta ja Picculta tovi. Kipparikin heräsi. Saatiin valmista ja aloitettiin nostoa. Onni onneksi kysyi onko toi punainen viitta meille, joo kyllä on ja ollaan väärällä puolella 0,8 m matala näkyy jo keulassa… Täpinöissämme ei huomattu mihin oltiin menossa. Ruorissa Jari sai väistöliikkeen onnistumaan, jiipin kanssa ja seuraavaksi spinnunnostoon. Purje pullahtaa auki ja vetää hyvin, hieno oranssi valkoinen sininen, ilo jää lyhyeksi kun ollaan kohta satama-altaassa ja otetaan se takaisin alas.

Markku: Tuuli oli heikkoa ja myötäistä, joten ehdotin seuraavaksi spinnun kokeilua. Sain ainakin Picun innostumaan ajatukseen, ja aloimme koota tarvittavia köysiä keulakannelle. Miten alagaija oli tarkoitettu kiinnitettäväksi ja mikä köysi siihen oli joskus valjastettu, jäi hämäräksi. Nyt käytettiin kiinnitysköyden knaapia kun ei muuta keksitty. Muuten homma näytti selvältä ja trikolorin värinen spinnu nostettiin. Se veti niin mukavasti, että navigointi jäi vähemmälle huomiolle. Onneksi edessä ollut matalikko huomattiin viime hetkellä.

Spinnaker

Humes: Heräsin keulapunkasta määrätietoisiin askeliin kannella. Kaivauduin ulos makuupussista ja pukeuduin samoin kuin aikaisemminkin, villaiseen alusasuun, fleecekerrokseen, purjehdushaalareihin ja talvitakkiin. Jo ennen sitloodaa arvuuttelin liikehdinnän kannella merkitsevän jotain purjehdusteknistä manööveriä ja olin oikeassa. Piccu ja Markku virittelivät spinaakkeria nostovalmiiksi. Rivakka vauhti johtui siitä, että Nynäshamniin ei ollut kuin pari mailia matkaa. Lievästi sanoen tukeva spinnakerbaum meni ensin paikoilleen ja muutaman hetken kulutttua sini-valko-oranssi spinaakkeri nousi, ensimmäisen kerran ties kuinka pitkään aikaan. Ja hyvin veti. Nynäshamn alkoi lähestyä ehkä liiankin nopeasti ja onneksi Tuomas kysyi onko kyseinen punainen viitta meille. Olihan se ja väärällä puolella. Edessä oleva 0,8m matalikko väistettiin ja spinnuilu jatkui vielä hetken aikaa. Sitten purjeet alas, kone käyntiin ja kohti Nynäshamnin satamaa. Ajoin satamaan Picun ohjeiden mukaisesti ja päädyimme kylkiparkkiin. Paikallinen sääennuste lupasi Tukholman lääniin yölämpötilaksi -2 - -8 astetta.

Markku: Nynäshamnin satamakonttori oli hämmästyttävää kyllä auki, ja Piccu sai sovittua, että sauna lämmitettäisiin meitä varten. Kahdeksan tunnin pit-stoppiin saatiin lisäksi mahtumaan kaupassa käynti, illallinen ja akkujen lataus. Sitten oltiin valmiita lähtemään matkaan kohti Hankoa.

Piccu: Nynäshamnin vierassatama oli auki ja tytöt laittoivat ystävällisesti meille saunan lämpiämään. Sitä odotellessa etsittiin sähkövikaa, tehtiin dialyysi, otettiin vettä ja ladattiin akkuja sekä käytiin safkakupassa. Koska vakiolankkupihvimestani Freja oli vielä talven jäljiltä kiinni, menimme saunan jälkeen Järnetiin safkalle. Oikein hyvän illallisen jälkeen lähdettiin merelle klo 20 ja minä painuin suoraan punkkaan.

Aimo: Laituriin klo 1200, kylkiparkkiin. Markku ja Jari kauppaan, Piccu ja Aimo Dialyysihoito Onnin avustuksella. Kippari tutkii latausongelmaa, ei selviä, ladataan maasähköllä. Kaikki saunaan, joka meitä varten lämmitetty, hyvä Piccu.. teki oikein ”Nasu-Einaria” päästä löylyyn ja kunnolla peseytymään. Vaihdettiin puhtaat vaatteet päälle. Saunan jälkeen ravintolaan syömään, jälleen ruoka oli hyvää ja maistuvaa, samoin kylmät oluet. Täti tiesi että Onni oli poikani, hmm..

Humes: Teimme työnjaon laituroinnin jälkeen. Jäin selvittelemään latausongelmaa veneelle Aimon ja Tuomaksen kanssa, Piccu lähti käymään satamakonttorissa ja Markku ja Jari lähtivät täydentämään ruokavarastoja. Laturilta diodijaolle tuleva kaapeli oli jatkettu, joten avasin hyvin teipatun jatkoksen sillä sehän oli yksi mahdollinen vikakohta johon jännitettä häviäisi. Jatkos oli perin ammattimaisesti tehty ja siisti joten teippasin sen uudelleen umpeen. Laturin jännite oli moottorin käydessä 13,5 voltin luokkaa joten se melkein riittäisi mutta siitä hävisi akkujen erotusdiodipaketissa vajaa voltti ja sehän riittäisi huonontamaan latausjännitteen lähes kelvottomaksi. Ongelmaan en ratkaisua löytänyt. Piccukin tuli sopivasti ilmoittamaan että sauna lämpiää sillä satamahenkilökunta oli ystävällisesti tarjoutunut sen meille aktivoimaan. Ei muuta kuin saunaan ja myöhemmin illalla köydet irti.

Aimo: Klo 2000 irti laiturista, lähdetään taas yöhön, ilta pimenee, kohti Hankoa. Osa nukkumaan ja loput jää sitloodassa hoitamaan etenemistä. Meidän nukkumisvuoro, ruoriin aamulla klo 0400, hyvää yötä.

Markku: Sääennuste lupasi heikkoa etelän ja idän välistä tuulta, kuitenkin niin että keskellä Itämerta olisi heikointa ja pohjoisempana tuulisi paremmin. Illalla Nynäshamnista lähdettäessä tuuli oli kuitenkin jo sen verran heikkoa, ettei kovin myötäiseen päässyt, vaan pohjoisen banaanin sijaan piti ajaa sivutuulta suoraan kohti Hankoa. Silloin nopeus pysyi reilussa viidessä solmussa. Ruotsin laivastolla oli Nynäshamnin ulkopuolella menossa jonkinlaiset harjoitukset, paikalla oli kaksi Visby-luokan korvettia ja useita pienempiä aluksia. Jari ja minä olimme kannella, eikä näyttänyt siltä että meitä olisi kukaan hätistämässä pois alueelta. Loitontuessamme rannikolta sammutimme taas ylimääräiset kulkuvalot sähköä säästääksemme. Vähän ajan päästä näimme oikealla jonkin nopeahkon aluksen kulkuvalot. Sitä ei näkynyt AIS:ssa, joten päättelimme sen olevan joko rannikkovartioston tai laivaston alus, ellei sitten suurempi huvivene. Alus kuitenkin kääntyi seuraamaan meitä. Arvasin sen ehkä kutsuvan meitä VHF:llä, mutta en kuitenkaan heti mennyt hakemaan sisältä käsi VHF:ää. Piccu heräsi pian vahtiin ja otti VHF:n esiin samalla kun alus alkoi jo valaista meitä valonheittimellä. This is Swedish warship… Piccu vastasi kutsuun asiallisesti, tavaten vaikeat nimet kansainvälisten foneettisten aakkosten avulla. Sota-alus halusi tietää ainakin veneen nimen, kotipaikan, omistajan ja kipparin nimen. Kaikkeen muuhun osasimme vastata, mutta veneen VHF-tunnuksen löytämiseksi piti herättää Humes. Tämän jälkeen ruotsalaiset olivat tyytyväisiä ja poistuivat.

Piccu: Nousin ylös klo 0130, jolloin sitloodassa olivat vahdissa Jari ja Markku. Lisäksi siellä oli kirkas valo, jota näytettiin meille jostakin aluksesta. Kyselin kavereilta, mikä alus tuo oli. Ei tiedetty, mutta sen sanottiin kyllä olleen siinä jo jonkin aikaa. Kirkkaan valonheittimen vuoksi alusta ei näkynyt mutta sen moottoreista kuului sen verran tuhti mörinä, että katsoin parhaaksi hakea heti VHF-puhelimen sisältä. Saatuani sen auki, kutsutiin siellä itään päin kulkevaa purjevenettä. Kutsuja esittäytyi ruotsalaiseksi sotalaivaksi, jonka nimestä en saanut selvää, joten vastasin sille kutsulla ”warship”. Laiva halusi tietää veneemme ja kipparin nimen, kotipaikan, radiokutsun, edellisen ja seuraavan sataman sekä aluksella olevien henkilöiden lukumäärän. Kaiken muun tiesin paitsi radiokutsun, jota varten kysyin sotalaivalta: ”haluatteko, että herätän kapteenimme”. Kysymykseen ei vastattu, joten oli herätettävä Humes. Hänellä oli onneksi kaikki dokumentit siististi kansiossa ja vaadittu tieto löytyi nopeasti. Lisäksi sotalaivalta pyydettiin laittamaan AIS-lähetyksemme päälle. Kun kipparin ohjeen mukaisesti kerroin meillä olevan vain vastaanottava AIS, kiitti sotalaiva yhteistyöstä ja poistui. Kulkuvaloista ei onneksi puhuttu mitään.

Humes: Piccu herätti minut yöllä. Kysyi jotain kutsukoodista. Hetken aikaa meni, ennen kuin ymmärsin Picun puhuvan VHF kutsukoodista. Herättelin muistiani ja onneksi olin laittanut viralliset paperit, kuten kauppakirjan, rekisteröintipaperit ja VHF-luvan yhteen mappiin jos sattuisimme törmäämään viranomaisiin. Mappi oli kirjahyllyssä, paikassa jossa se oli ollut koko matkan ajan. Selailin paperinippua ja Viestintäviraston paperi löytyi ja ojensin sen Piculle. Kampesin edelleen unenpöpperössä sitloodan suuntaan ja näin Picun puhuvan pieneen käsi-VHF:ään. Englantia haastoi jonkun kanssa ja käytti tottuneesti kansainvälisiä tavausaakkosia. Itse en olisi muistanut kuin Alfan ja Bravon. Tilanne selvisi VHF-keskustelun päätyttyä ja jäin hetkeksi valveille. Jari kertoi pilssissä olevan jonkin verran vettä joten kaivoin käsipumpun poistoletkun sitloodan paapuurin laatikosta, heitin sen yli laidan ja menin sisälle pumppaamaan. Tyhjennyksen jälkeen painuin takaisin jatkamaan uniani.

Aimo: Perjantai 12.05.2017 Yöllä Ruotsin sotalaivasto ajoi Ariadnen kiinni ja käytiin radiopuhelinkeskustelu, sitä ennen piti kipparikin herättää, mistä tulla, minne mennä, kotisatama ja omistaja, kuka kyydissä, callsign, mutta kiittivät yhteistyöstä ja toivottivat lopuksi hyvää purjehdusta. Nukkumisvuorossa olleet eivät tuostakaan asiasta tienneet mitään. Tuuli loppuu ja kaikki häviävät näkyvistä, koneet käyntiin NNE suuntaan. On tullut tutuksi tuo suunta. Välillä taas purjeilla. Yön paskin venda Silja Symphonylle oli pakko tehdä, Piccua närästi koko homma, laivalla oli kyllä tilaa ohittaa.

Piccu: Tuuli heikkeni kaiketi ennusteen mukaisesti ja perjantaina olimme täysin tyynessä keskellä pohjoista Itämerta. Usein tulee sanotuksi, että harvoin näkee pläkää merellä mutta tosiasiassa se ei ole niinkään harvinaista. Mutta aina se on komeaa katsottavaa, jotenkin epätodellista. Olimme kaukana kaikesta mutta jostakin lensi hippiäinen, joka laskeutui ruorissa istuneen Aimon olkapäälle. Jari yritti houkutella sen leivänmuruilla sivukannelle mutta ei onnistunut. Hippiäinen jatkoi matkaansa kyllästyttyään hitaaseen etenemiseemme.

Markku: Pohjois-Itämeri Tuuliennusteet toteutuivat ja perjantaina keskipäivällä olimme keskellä Pohjois-Itämerta täydessä pläkässä. Kun aurinko paistoi ja tuntui jopa lämmittävän, pysäytettiin kone lounaan ajaksi ja nautittiin harvinaisesta näystä – rasvatyyni avomeri. Sitten koneella ajoa taas jatkettiin dialyysien kera. Vasta illalla tuuli voimistui sen verran, että voitiin siirtyä sen voimalla liikkumiseen. Eteneminen Hangon suuntaan oli aika hidasta, koska tuuli oli idästä. Laivaliikenne vilkastui taas, ja vaikka laivat varmaankin näkivät meidät tutkassa, tuntui AIS:n ilmoittama sivuutusetäisyys parin laivan kohdalla turhan pieneltä. Pimeässähän kaikki myös näyttää olevan lähempänä kuin onkaan.

Aimo: Kömmitään taas vahtiin kylmään aamuun, aurinko nousee. Vene liikkuu mukavasti eteenpäin. Päivällä tuuli tyytyy kokonaan, killutaan jossain Ahvenanmaan ja Suomen Leijonan eteläpuolella, kone käynnissä. Vahdin vaihto ja nukkumaan hetkeksi. Nyt killutaan purjein jossain määrin samassa paikassa. Meri on oudon rasvainen ja tyyni. Aurinko paistaa ja on miltei lämmin, pipon voi vaihtaa lippikseen ja riisua villapaidan. Räkäindikaattori kelluu veneen vieressä, etenemä erittäin huono. Alkaa ruuan laitto, ranskalainen omena-sipuli-possu, punaviinin kanssa. Sovittiin, että kokki saa jatkaa hommia. Tuuli palaa ja purjehdus jatkuu. Kahvit ja lisukkeena Bornholms Bitter jälkiruuaksi. Extrajälkkärinä Tammi-Jaloviinat koko miehistölle. Ei laivoja eikä mitään muutakaan ole näkyvissä. Hankoon alle 100 mpk.

Tyyni Itämeri

Piccu: Aurinko lämmitti niin, että hurjimmat olivat ulkona t-paidoissa. Safkan valmistus oli kerrankin olosuhteiden puolesta helppoa. Ja hyvin kyllä syötiinkin, asiallisine ruokajuomineen. Lämpötila laski kuitenkin nopeasti illan tullen ja lämmityslaitteelta loppui polttoaine. Sen irtotankki oli jäänyt syvälle konehuoneeseen eikä sitloodan varaston tyhjennyt kiehtonut ketään. Niinpä Markku meni konehuoneen päivähuoneen ovesta, kiersi pääkoneen takaa, ylitti potkuriakselin ja täytti tankin. Moottori kyllä pysäytettiin suorituksen ajaksi. Yötä kohden tuuli vihdoin voimistui mutta kääntyi vastaiseksi. On se kumma miten luoviessa on koko ajan jäädä laivojen tielle, vaikkei niitä ollut läheskään niin paljon kuin Etelä-Itämerellä. Siksi se Silja olisi voinut yöllä hiukan väistääkin.

Humes: Perjantain pläkä Pohjois-Itämerellä oli hämmentävä, ja aurinko lämmitti päivän aikana niin paljon, että osa miehistöstä kevensi vaatetustaan perin kesäiselle t-paitatasolle. Nopeus vaihteli puolen ja parin solmun välillä ja aterian pystyi nauttimaan sitloodassa varsin hyvin. Kaikki tavarat pysyivät täsmälleen siinä paikassa mihin ne asetti. Perjantain ja lauantain välisenä yönä aamuyöllä olin vahdissa Jarin kanssa ja muutaman kerran kryssatessamme jouduimme turvautumaan AISsin apuun jotta saatiin varmuus, että ehditään laivan alta pois. Kevyttä ja rauhallista.

Aimo: Päivä kääntyy iltaan ja aurinko värjää maiseman oranssin-punaiseksi yöksi. Jäädään taas vahtiin Onnin kanssa. Oranssin appelsiinin näköinen kuu nousee merestä hiljalleen ja kipuaa taivaalle. Lauantaina 13.05.2017 Aamu valkenee aurinkoisena ja miltei tyynenä. Hitaasti edetään kohti Hankoa ja Bengtskärin majakka tulee horisontissa näkyviin. Ruorimies saa viimein kiintopisteen mihin ohjata, ei tarvitse enää tuijottaa NNE eikä kompassia. Vauhti on kuitenkin hidas ja kestää tunteja, muutama vendakin joudutaan ottamaan ennen kuin päästään kuvaamaan majakkaa. Rullagenoan rinnalle asennettiin isompi genoa, jolla toivottiin saatavan vauhtia tässä kevyessä tuulessa. Kaupungin vesitorni ja kirkko näkyvät edessä, kaikki miehet jatkavat kannella. Satamassa näyttää olevan hyvin tilaa.

Bengtskär

Humes: Suomen rannikko läheni hitaasti hitaasti lauantai-aamuna. Lähes pläkä keli houkutteli laskemaan purjeet ja ajamaan loppumatka koneella mutta tämä kiusaus vältettiin. Bengtskär tuli näkyviin ja matka jatkui edelleen hitaasti, tuuli oli heikko tiukka vastainen. Bengtskärin jälkeen vaihdettiin ”kevyt” genua rullagenuan tilalle. Käytännössä vaihto tehtiin rullaamalla genua sisään ja nostamalla tämä ”kevyt” genua toiseen keulastaagiin sillä siinä oli hakaset, Sitä ei ollut aiemmin tällä matkalla käytetty ja se osoittautuikin jotakuinkin samankokoiseksi kuin rullagenua. Se ei vaikuttanut vauhtiin ainakaan mitenkään positiivisesti ja Morgonlandetin paikkeilla laskimme purjeet ja laitoimme koneen töihin.

Markku: Bengtskär saatiin näkyviin lauantaiaamuna ja sen ohi vielä jatkettiin kryssaamista. Vähän ennen Morgonlandia käynnistettiin kone ja Hangon Itäsataman kivilaituriin kiinnityttiin neljän maissa iltapäivällä. Sataman palvelut olivat vielä kiinni, mutta Piccu sai selvitettyä että Itämeren portin saunaan pääsee. Siis lautalla sinne, ja saunottiin pitkään ja hartaasti. Saunassa oli myös pari inkoolaista rakennusmiestä, jotka olivat tekemässä keikkaa Itäsataman uusien asuntojen työmaalla – ja asuivat satamassa Nauticatissaan.

Piccu: Lauantaiaamupäivällä otettiin Bengtskärin majakan luo venda, kun se kuitenkin piti ottaa. Päästiin siten paremmin kuvaamaan sitä ja sen luona kelluvia valtavia vesilintuparvia. Aurinko paistoi ja kaikki olivat kannella nauttimassa avomeriaperoa ja leikkelelautasen ennen spydärilounasta. Vielä yritettiin saada vauhtia toisella genualla mutta Morgonlandin kohdalla pantiin Mersu töihin ja minä painuin punkkaan. Hangon satamassa kiinnityttiin kivikaijaan ja todettiin, että olimme lähteneet Kielistä tasan viikkoa aikaisemmin.

Aimo: Tulliniemessä on Suomen lippu puolitangossa, presidentti Koivisto on kuollut. Laituroidaan HSFn eteen, ja hypätään maihin. Kello on about 1715. Laiturissa on kaksi muuta purjevenettä. Ollaan purjehdittu Kielistä Hankoon viikossa, tasan. Hienosti tehty.

Humes: Hangon sataman länsipuolen sisäänajo on edelleen hiukan sekava ainakin minulle, vaikka yksi iso kivi onkin poistettu ja viittoja selvennetty. HSF:n edessä oli juuri laskettu vene paraatipaikalla kyljittäin joten jäimme samaan laituriin mutta hiukan ulommas perä poijuun. Kello oli yhtä kuin iltapäivä lauantaina ja olimme käytännössä kotivesillä! Viikko sitten olimme lähteneet Kielistä. Vuorossa oli oluet ja GDt. Samalla jaoin kaikille Ariadne t-paidat muistoksi matkasta. Maljojen jälkeen säädin sekalaista ja ihmettelin matkaa ja mitä seuraavaksi. Sillä aikaa Piccu oli ansiokkaasti ratkonut saunan varsin rivakasti ja ilmoitti Itämeren lautan jo odottavan meitä saunomaan. Keräsin saunakamani ja siirsin itseni Itämeren portin lautalle jossa muut jo odottivat. Harvoin sauna on tuntunut niin ansaitulta kuin nyt. Vaikkei matkaa ollut kuin viikko takana, tuntui, että oltaisiin tultu pidempikin matka. Saunassa oli lisäksemme pari rakennusmiestä jotka olivat rannan taloja rakentamassa.

Ariadne Hangossa

Piccu: Olo oli hyvä ja vielä paremmaksi se muuttui, kun saatiin juomat käteen. Ja varsinkin sitten, kun kippari Harri jakoi kaikille hienot Ariadne –t-paidat. Sauna järjestyi Itämeren Portin puolelta ja siitä kyllä nautittiinkin. Varustamo tarjosi illallisen Origossa, josta kömmimme sulkemisaikaan veneelle vielä pienille jatkoille. Ajoissa kuitenkin nukkumaan, vaikkei vahtiin enää tarvinnutkaan herätä.

Aimo: Piccu tuli ilmoittamaan, että sauna on Itämeren portin puolella lämmin. Puhtaat vaatteet ja lava mukaan, kuski odottaa meitä. Saunottiin perusteellisesti, viikon kylmä jää lauteille, upea olo, ylivoimainen. Etsittiin uimapaikkaa, muttei onneksi löydetty. Illalla vielä Origoon syömään, pitkä kaava kaikkien oheistuotteiden kanssa. Päästään veneelle vasta puolen yön jälkeen jossa jälkiturinat vielä puoli kahteen. Nautittiin virvokkeita kohtuullisesti ja käytiin läpi reissun kohokohtia ja kommelluksia. Aamulla ei ole kiire nousta ylös.

Markku: Saunan jälkeen varustamo tarjosi illallisen Origossa. Asumme olivat yhtenäiset, koska Humes oli jakanut kaikille t-paidat, joihin oli brodeerattu Ariadnen nimi ja sivukuva. Kovin pitkää iltaa ei veneellä jostain syystä jaksettu enää valvoa, vaan painuttiin nukkumaan. Äitienpäivän aamuna miehistö hajosi niin että Humes, Aimo ja Tuomas jäivät huolehtimaan Ariadnen kuljettamisesta perille Inkooseen, kun taas Jari, Piccu ja minä lähdimme autokyydillä pääkaupunkiseudulle. Tätä ennen oli toki sovittu, että kirjoitamme reissusta jutun LaBuun.

Piccu: Äitienpäiväaamu oli Hangossa aurinkoinen ja hyvän aamiaisen jälkeen Markku, Jari ja minä lähdimme alukselta oivallisella veneeltä-kotiin kuljetuksella, jonka Markku oli jälleen järjestänyt. Humes, Aimo ja Tuomas jäivät huolehtimaan Ariadnen kuljettamisesta kotisatamaansa Inkooseen. Takana oli kevään ehdottomasti paras viikko!

Aimo: Sunnuntai 14.05.2017 Aamu valkenee taas aurinkoisena. Aamiaiset salongissa. Noutaja saapuu ja Jari, Markku ja Piccu lähtevät kumipyörillä kotiinpäin.

Humes: Summa summarum: Kotiteollisuuden biisiä lainatakseni: Helvetin Hieno Matka.

Tätä mahdollisuutta vuoden 2016 syksyllä ensimmäisiä kertoja tuumaillessani ajattelin, että tästä voisi kehkeytyä hieno matka. Todellisuudessa siitä tuli helvetin paljon hienompi kuin mitä ikinä uskalsin toivoa. Vastoinkäymisiltä ei voitu välttyä, mutta hyvin niistä selvittiin ja onneksi mitään vakavaa ei sattunut. Kiitos parhaalle mahdolliselle miehistölle kaikille yhdessä ja erikseen. Olette perin erinomaisia.

Reitti päivämäärineen

Seuraava -> Vuoden 2023 purjehduskausi pelkkää pajausta , edellinen -> Kiel - Inkoo - osa 1