Kevät 2021

kesäkuuta 20, 2021 - 6 minuutin lukuaika - 1228 sanaa

Mitäs täältä löytyy

Kunnostus alkoi jo syksyllä 2020 kun kävin läpi 5 metriä kölin alaosaa. Sieltä löytyi muutama syöpymisen aiheuttama reikä löpötankin pohjassa ja oudon pyöreä reikä syvän pilssin kohdalta aivan keskeltä ko. kaariväliä. Se vaikutti ihan pohjapropun reiältä mutta vain pakkeliin peitetyltä.

Löpötankin pohjan kaksi pientä reikää eivät olleet läpireikiä enne kuin olin harjannut kaiken ruosteen pois. Sitä ennen tyhjensin tankin sisällön 200 l tynnyriin sillä en halunnut, että kaikki reilut 200 l dieseliä valuisivat pienistä reiistä maahan. Tankki tyhjeni helposti kun käytin pumppaamiseen päivätankin siirtopumppua, sitä samaa joka Kiel-Hanko purjehduksella palveli moottorin merivesipumppuna. Kun tankki oli tyhjä, oli aika tehdä työtilaa eli helpottaa pääsyä tankin sisäpuolelle ja samalla kölin pohjaan. Sitä varten päätin leikata reilun pään mentävän reiän kuhunkin tankin kaariväliin. Koska kyseessä oli polttoainetankki ja piti huomioida mahdollinen räjähdysvaara, tuulettelin tankkia useana viikonloppuna auton sisätilanlämmittimellä joka mahtui tankin tarkistusluukusta helposti sisään. Lämmittimen avulla sain kuivattua tankin sisältä ja kun duunista lainattu hiilivetymittarikin näytti nollaa, niin käynnistin rälläkän ja leikkasin n. 30x30 cm palan irti ja tungin pääni sisään.

Ajatuksena oli saada tankki kuntoon ennen kevään kunnostuksen alkamista eli talvella mutta väärässä olin. Talvi oli enemmän normaali kuin edellinen eli lämpötilat pysyivät välillä kunnolla pakkasen puolella ja se ei oikein motivoinut telakalle lähtöä. Ariadnessa vesitankki on myös osa köliä, ja sen takana olleessa kaarivälissä oli aiemmin mainittu oudon pyöreä n. 12mm reikä. Myös kyseiseen väliin leikkasin pään mentävän työskentelyreiän. Samalla tavalla kuin löpötankin pohjasta, leikkasin suorat palat pois ja hitsasin tilalle uutta 6mm levyä.

Alkukeväästä kulutin pari päivää sähköisen ankkuripelin irrottamisessa. Sen alumiininen runko oli oksidoitunut melko pahasti ja maalipinta oli tietenkin irronnut joten halusin siistiä sen ulkoasun ja muutenkin tarkistaa että se toimisi. Viime kesänä hankittua 15kg delta-ankkuria ei ollut vielä käytetty ja oletin sille tulevan tänä kesänä käyttöä. Ankkuripeli on pultattu kanteen kiinni neljällä pultilla joista kolme lähti suosiolla ja neljäs kun kanta oli porattu pois. Kun kaapelit oli irroitettu ja hetki ihmetelty niiden kytkentöjä keulassa, pystyin nostamaan ankkuripelin pois ja laskin sen maahan kotiin vietäväksi. Sehän on helppo puhdistaa ja pinta hioa kotona niin valmistuu ajallaan ….

Hallissa olevan H-35 omistajat saapuivat telakalle yhtenä kevään viikonloppuna maalaamaan myrkyt pohjaan ennen vesillelaskua. Yksi omistajista oli Suomen galvanoteknisen yhdistyksen entinen puheenjohtaja ja hän kertoi, että tankissa olevan veden ja dieselin rajoilla elävät bakteerit saattavat muodostaa rikkihappoa kun näytin hänelle löpötankin pohjasta leikaamaani palaa. Saman keskustelun aikana mainitsi myös yhden syyn miksi Auran oluen valmistus Turun suunnalla aikanaan loppui. Panimon tuotantotankit olivat alumiinia ja korroosio-ongelmien takia nousseet oluen alumiiniarvot olivat yli sallittujen rajojen ja siksi tankit olisi pitänyt täydellisesti uusia. Taisi sen takia silloin ajautua isomman panimon syliin.

Ikkunanpokat Ariadnessa olivat kevätkunnostuksen työlistalla ja siksi revin ne kaikki irti, samaten kaikki lasit, 17 kpl. Aikani silmäiltyäni ikkunoiden paikkoja, päädyin siihen lopputulemaan, että ikkunoiden upotusten kohdilta pitää poistaa vanha kitti ja lakan jämät ja kyllästää ne hyvin ja lakata hyvin vesivahinkojen estämiseksi. Ja lähes samantien päätin ottaa ruffin seinät ulkopuolelta kokonaan puupuhtaaksi ja kyllästää ne kokonaan. Helppo homma… muutama metri tiikkipintaa josta kaikki lakka ja vanha petsi pois, sama kaikista ikkunan upotuksista, vanhojen karmien ruuvien reikiin epoksia ja stidejä. Tulitikkuja kului lopulta yhden puntin verran eli kaikki tulitikut mitä olin ostanut. Uusien pokien materiaali oli pitkään auki, mutta lopulta päädyin muoviseen läpivärjättyyn kittilistaan jota sai parin euron metrihintaan. Olisihan ne voinut teettää pronssista tai haponkestävästä, mutta ne olisi pitänyt tehdä kaikki yksitellen sillä niiden mitat ja muoto vaihtelivat hiukan. Nyt tein ne suorasta listasta jota lämmitin kuumailmapuhaltimella jotta sen sai paikallaan taivutettua muotoonsa. Ensimmäiset neljä-viisi koekappaletta menivät harjoittelun piikkiin, sen jälkeen homma sujui jo rutiinilla.

Puupuhdasta

Ruffin seinät hioin aluksi 40, sitten 80 ja lopuksi 180 karkeuden hiomalaikoilla. Tämän jälkeen levitin peruskyllästeen ja pellavaöljyn sekoitusta lukemattomia kertoja parin viikon aikana. Kyllästyksen aikana mielessä kävi mahdollinen petsaaminen, mutta pellavaöljy muutti värin mielestäni juuri hyväksi joten petsaamista ei työlistalle tullut. Kyllästyksen jälkeen olikin aika aloittaa lakkaus, suoraan pellavaöljyiseen pintaan. Lakkaa levitin lopulta kahdeksan kerrosta. Muutama lisäkerros olisi ollut hyvä, mutta aika alkoi loppua. Ariadnen partaalle olisi myös pitänyt tehdä sama eli puupuhtaaksi, kyllästys ja lakkaus mutta jätin sen suosiolla seuraavaan tai johonkin toiseen tulevaisuuden kevääseen. Ankkuripeli odotti - edelleen - kotona puhdistusta ja maalausta ja samaten ankkuriketju odotti maalausta. Apuriksi värväytynyt Lila maalasi ankkuriketjuun yhden raidan 10m, kaksi raitaa 20m ja kolme raitaa 30m kohdalle. Niiden avulla olisi helppo arvioida kuinka paljon ketjua on laskettu ulos.

Niina maalasi ankkuripelin rungon Inerta 5:lla ja sen päälle Teknodur kaksikomponenttisella polyuretaanimaalilla. Ankkuripelin vanha toimintapainike hajosi käsiini kun sitä irrotin mutta onneksi Motonetistä löytyi sopiva vedeltä suojattu painonappi. Ulkoasu muuttui hämmentävän uudenveroiseksi.

Vesilinjan yläpuolisen rungon hioin jo tavanmukaisesti ja sen pakkelit eivät taaskaan olleet pitäneet talven pakkasista. Siksi jouduin poistamaan vanhaa korkannutta pintaa melko reippaasti, mutta oudosti vain paapuurin puolelta. Styyran puolella irtoilu rajoittui muutamaan kohtaan ja aluekin oli huomattavan paljon pienempi kuin paapuurin puolella. Kittausten-niiden hionnan-paikoitellen uudelleen kittauksen-niiden hionnan jälkeen maalasin kyljen telalla Epifanesin valkoisella, ja maalia ei kylkien maalaukseen kulunut kuin yksi 0,75l purkki. Snobiraita oli tietenkin saanut siipeensä kun irrotin korkannutta pintaa ja siksi se piti paikoitellen maalata uudestaan. Hyvin tehtynä olisi ensin pitänyt teipata ja maalata yksi raita, antaa maalin kuivua ja poistaa teipit ja sitten sama toiselle raidalle mutta päätin hätäillä ja jättää maalin kuivumisen väliin. Haastetta antoi se, että toisen raidan teippi piti laittaa käytännössä juuri maalatun raidan päälle, mutta painoin sen kiinni vain raidan reunasta ja lopputulos oli siedettävä.

Kölin pohjan korjausta varten leikkaamani pään mentävät reiät odottivat kärsivällisesti hitsausvuoroaan ja muutama päivä ennen vesillelaskua hitsasin leikkaamani palat takaisin. Olin leikannut ne rälläkällä jossa oli 1mm paksu laikka ja rako oli juuri sopivan levyinen jotta sauma täyttyisi riittävästi. Pääsääntöisesti saumasta tuli hyvä, tosin muutamassa kohdassa ongelmia aiheutti ehkä materiaalin epäpuhtaus sillä sauman saaminen siistiksi vaati enemmän töitä.

Alkuperäinen tarkoitus oli saada kaikki ikkunat ja niiden pokat kiinnitettyä ennen vesillelaskua mutta se jäi valitettavasti vain ajatukseksi. Vesille Ariadne laskettiin 22.6. eli juhannusalusviikolla ja masto nostettiin saman tien.

Puomin siirto veneeseen

Sää oli helteinen ja onnistunutta vesillelaskua ja maston nostoa menin juhlistamaan 5knivar ravintolaan jossa kylmä olut maistui käsittämättömän hyvältä. Koska säätiedotukset olivat aiemmin povanneet pelkkiä helteitä useaksi tulevaksi viikoksi, en ollut huolissani siitä, ettei Ariadnessa ollut ikkunoita. Ne ehtisin hyvin kiinnittää ennen mahdollisia sateita……. Laskun jälkeiseksi päiväksi luvattiinkin sitten satunnaisesti rankkoja sateita alkaen iltapäivästä joten hikoilin aamupäivän ikkunoiden kanssa. Ennen puolta päivää telakan pomo tuli rohkaisemaan kertomalla että klo 12 sataa. Ja niin myös satoi, ja se oli omiaan kannustamaan siirtymistä 5knivariin.

Ariadnen mastossa on pienellä aurinkokennolla varustettu B&G tuulimittarin anturi joka lähettää tiedot langattomasti tuulimittarin vastaanottimelle. Laitoin sen juuri ennen maston nostoa paikoilleen. Uskoin sokeasti että anturi herää automaattisesti henkiin kunhan se löytää tuulimittarin vastaanottimen. Ei olisi pitänyt uskoa. Tuulimittarin lukemat pysyivät poissa eikä anturia löytynyt järjestelmästä ollenkaan. Niina vinssasi minut mastoon hakemaan anturin alas ja aloin selvittää ongelmaa. Anturin 2,4V akku oli täysin tyhjä eikä se suostunut aurinkokennolla latautumaan, olihan se ollut siinä kiinni jo reilun vuorokauden. Onneksi akku oli vakiopaketti jollaisia oli verkkokaupat pullollaan ja googlailemalla löydetty hintakin kohtuullinen 12 euroa. Tilaaminen tai hakeminen vaikuttivat kuitenkin melko työläiltä ja ajattelin kokeilla akun elvytystä . Kytkin kaksi 1,5V paristoa sarjaan ja laitoin yleismittarin mittaamaan virtaa ja kytkin sen paristojen ja akun väliin. Aluksi virtalukema oli 0mA, mutta muutamien sekuntien jälkeen lukema hyppäsi yllättäen 200mA:iin. Annoin paristojen olla kytkettynä jonkin aikaa ja laitoin akun takaisin anturiin. Navigaattori löysi anturin, näytti akun lataustason n. 80% ja tuulilukemat! Homma hoidossa, ja kävin laittamassa anturin paikoilleen Niinan vinssaamana. Rahallinen säästö ei suuri ollut, mutta aikaa ja vaivaa säästyi reippaasti.