Ariadnen kesä 2021

Jurmo

Loma loma loma

Elisaari 21.7. Lähtöpäivä oli alustavasti haarukoitu ensimmäisen lomaviikon lopulle eli 15. ja 16. päivän tienoille.

Sofia oli tulossa mukaan ja kone briteistä laskeutuikin noihin aikoihin. Tuulet näyttivät kuitenkin reippaasti vastaisilta ja koska muutama muukin muuttuja puolsi lykkäystä siirrettiin lähtö toiselle lomaviikolle. Kaukaa viisaasti päätin olla asentamatta hankkimaani autopilotin hydraulista työyksikköä joten pääsimme lopulta matkaan 21. päivänä heinäkuuta eli keskiviikkona. Tiiran ja Ballerinan kanssa oli alkukesästä sovittu epävirallinen täysikuun tapaaminen Jurmoon 24. heinäkuuta. Kyseinen päivämäärä alkoi lähestyä huolestuttavan nopeasti tai sitten valmistelut ja muu lomavelttoilu sujuivat liian aikaavievästi. Tiesin kuitenkin aiempien kesien kokemusten perusteella, että halutessamme matka taittuu yllättävänkin nopeasti ja hahmottelin aikataulun näin: ensimmäisen päivän lähtö venyy aina iltaan eli käytännössä päädymme Elisaareen 21.7. toisena päivänä Rosala olisi mahdollista mutta luvattu rivakka luoteistuuli ei auttanut asiaa eli Källviken tai muu luonnonsatama Tammisaaren lähellä olisi sopiva satama 22.7. kolmantena päivänä pitkä rykäisy Rosalaan jos keli sallii 23.7. neljätenä päivänä Jurmoon jos keli sallii 24.7. Eli Jurmo 24.7. näytti mahdolliselta. Ei muuta kuin toteuttamaan. Ensimmäisen päivän kohteena oli siis jo pikkuhiljaa perinteeksi muuttunut Elisaari jonne laituroitiin alkuillasta.

Källviken 22.7. eka ankkurointi keula-ankkurilla Myös toisen päivän kohde oli perinne jo parinkymmenen vuoden takaa eli Källviken. Sinne tosin rantauduttiin vasta kun Skedön sisälahti ja sen pohjoisen puoleinen ranta oli päivällä haravoitu läpi. Rivakka länsi-luoteistuuli puhalsi edelleen, joten noille nurkille emme jääneet ja moottoroimme kohden Pohjanlahtea tarkoituksena rantautua Källvikenin etelärantaan. Siinä oli hyväksi havaittu ja sopiva kallioranta ja pohjakin oli yleensä pitävä. Vakiopaikallamme Källvikenissä ei ollut ketään, ja rantauduimme. Puuskainen länsituuli kääntyi jo alkuillasta luoteen puolelle ja voimistui. Kun lähellemme rantautuvaa haita kävin avustamassa, ja kun sen kippari pohti ankkurin pitävyyttä, tokaisin kohtalokkaat sanat: “ei ole koskaan tarvinnut ankkurin pitovaikeuksien takia ankkuroitua lahdelle”….. Tästä kului noin 45 minuuttia ja ankkurimme ei enää puuskaisessa perän puoleisessa tuulessa pitänyt niin hyvin että olisimme voineet jäädä keula maihin. Siispä kone käyntiin, ja hiljakseen lahdellle pyörimään muutamaksi hetkeksi, että sain kaivettua keula-ankkurin ja kytkettyä sen keulan ankkuriketjuun. Suuri jännitys valtasi mieleni, kun laskin ankkurin ja laskin uloslasketun ketjun pituutta. Jännitys aiheutui siitä tosiseikasta, etten ankkurin nostoa ankkurivinssillä ollut ikinä tehnyt ja ylipäätänsä noston onnistuminen oli täysin hämärän peitossa. Kun ensimmäinen 10m oli mennyt pyysin ruorihenkilöä hiukan pakittamaan ja vähän ajan kuluttua laskin lisää ketjua mutta en niin paljoa, että 20 m merkki olisi tullut näkyviin. Pyysin lisää pakkia. Keula asettui aika hyvin suunnitellulle paikalle ja lyhyt lisäpakitus näytti, että ankkuri myös pitää ainakin jonkin verran. Ei muuta kuin luukut kiinni, punkka salongin puolelle jotta näen tilanteen kun nostan päätä tyynystä ja velttoillen kohti yötä. Nukuin ankkurivahtina salongissa ja muutaman kerran havahduin puuskaisen tuulen kääntäessä meitä. Paikka kuitenkin pysyi koko ajan samana ja yö sujui rauhallisesti.

Rosala 23.7. Aikainen herätys, klo 4.30. Säätiedotus lupasi edelleen reipasta luoteistuulta eli vastaista. Tarkoitus oli, jotta Jurmoon ehdittäisiin, tuulesta huolimatta mennä Rosalaan asti joka olisi hyvin hollilla Jurmoa ajatellen. Keula-ankkuri nousi helposti nappia painamalla ja oli ylhäällä hämmästyttävän nopeasti. Työläin vaihe keula-ankkurin nostamisessa olikin ankkurin peseminen. Alkumatka sujui pläkässä ja 1. genua keulassa vaihtui 3.ksi varmuuden vuoksi sillä vastaista tuulta oli luvattu reilut 10. Tuulen virittyä Hangon itäisellä 3.genua päätyi rullatuksi sillä tuuli oli lännen ja luoteen väliltä eli käytännössä suoraan vastaan. Mese toimi keulapurjeena. Myös ylhäällä ollut iso tuli lopulta alas vähän ennen Tulliniemeä, sillä kryssiminen ei kipparille sopinut joten mese oli töissä käytännössä koko päivän. Hangon läntinen ylitettiin täysin konevoimin sillä tuuli oli hyljeväylällä täysin vastainen. Saavuimme mesen työntämänä Rosalaan ja laituroiduimme ensimmäisenä veneenä perä tuuleen reippaassa 10m/s länsiluoteisessa tuulessa iltapäivällä kello 14. Toisellakin puolella olisi ollut yksi paikka mutta se oli sen verran sisällä kaukana laiturin päästä joten se karsiutui valinnoista. Jälkeemme tulijat laituroivat yhtä lukuunottamatta kaikki samalle puolelle kuin me ja suurinta osaa näytti kova hieman sivusta perästä tullut tuuli häiritsevän enemmän kuin meitä jota hieman ihmettelin. Tosin jouduin laittamaan peräliinan vinssille että sitä sai kiristettyä, sillä reipas tuuli painoi - myös laituroituvia veneitä - kiusallisesti sivuttain. Ilman vinssiä kiristäminen olisi ollut mahdotonta, sen verran Ariadne veti eteenpäin. Iltatoimet suoritettiin aika aikaisin sillä aamulla olisi taas tarkoitus herätä 4.30 ja olla Jurmossa jo puolen päivän aikaan jolloin valinnan varaa paikoissa pitäisi olla reippaasti. Illalla lievää ihmetystä herätti virolainen 46 hanse joka yritti laituroitua Rosalan laiturin päähän perä edellä reippaassa sivutuulessa, tarkoituksena laskea ankkuri keulasta. Kyseessä oli ilmeisesti jonkintyyppinen risteily sillä kannella olevista n. kymmenestä henkilöstä vain ruorimies ja yksi henkilö tekivät jotain muuta kuin seisoskelivat kädet taskuissa. Vajaan tunnin veivailun jälkeen veneen miehistö tuli samaan lopputulokseen kuin minä jo aiemmin ja vene lähti kohti toista satamaa.

Jurmo 24.7.-27.7.

Rosalassa aamulla herätys oli suunnitellusti 4.30 ja lähdimme saman tien matkaan tarkoituksena nauttia aamiainen matkalla. Purjeet nousivat aamiaisen jälkeen aamuviiden aikaan ja mese sai levätä. Leppoisa, vaikkakin viileä, pohjoistuuli kuljetti meitä mukavaa reilun viiden solmun vauhtia kohti Jurmoa. Tuuli pysyi aamupäivänä pitkään rentona, n. 5-6 m/s mutta tuntia ennen Jurmoa päätti hiipua kokonaan joten laskimme purjeet ja laitoimme koneen käyntiin.

Saavuimme Jurmoon klo 12 aikaan ja suunnitellusti Ariadnelle sopivia paikkoja oli useita. Lähes laiturin päässä oli vapaa poiju ja laituroiduimme peräti mallikkaasti. Kävimme illan ohjelmaa ajatellen varaamassa saunan (ne molemmat) ja kahdeksi tunniksi. Varausta tehdessöni oletin, että yksi tunti on normi ja muusta pitää neuvotella mutta kun kysyin voinko varata myös kaverin puolesta jotka ovat matkalla niin Klas kuittasi “merkkaa vaikka koko päivä täyteen, ei haittaa”. Ballerina oli lähtenyt aamulla Kasnäsistä ja saapui tunnin kuluttua ja Tiira puolestaan oli lähtenyt Korpoströmin kaupalta ja laituroi 13.30 paikkeilla viereemme. Tiiraa varten olin “varannut” tai enemmänkin piilottanut vieressämme ollutta tyhjää väliä. Juuri ennen Tiiraa tullut vene ei väliä onneksi hahmottanut ja kiristämällä Ariadnen peräköyttä sain paikan näkyviin Tiiralle. Loppupäivän ohjelmaan kuului skumppatilaisuus Ballerinassa Aimon ja Pimin hääpäivän kunniaksi, riittävä saunominen ja kattava esittelykierros Tiirassa. Kuten Juhan kirjoittamasta jutusta kevään bulessa on selvinnyt, on kunnostustyön jälki ja veneen kunto muutenkin uskomattoman hieno. Komea peli. Seuraavat kaksi päivää olivat yleistä velttoilua joka kulminoitui iltateetilaisuuteen Ariadnessa jonka päätteeksi miehistöt vetäytyivät aluksilleen sillä kaikki olivat lähdössä seuraavan päivän aamuna. Ariadne suunnistaisi enemmän kohti länttä eli Maarianhaminan suuntaan ja Ballerina hieman pohjoisempaan Maarianhamina myös tähtäimessä ja Tiira kohti Rymättylää. Bänö-ö 27.7. Lähdimme Jurmosta, jälleen aikaisin, suuntana luode ja länsi eli Maarianhamina. Päivän kohteeksi oli valikoitunut Bänö-ö ja ajatuksena oli vain ankkuroitua jolloin lähtö olisi helpompaa. Liikkeelle pääsimme 6.30 aikaan ja purjeet nostimme Huvudskärin suojassa. Leppoisa kaakkoistuuli vei meidät Husön ohi ja laskimme purjeet juuri ennen Sälsöltä alkavaa 1,8m väylää. Saavuimme Bänö-ö:n tuttuun luonnonsatamaan 14.30 iltapäivällä ja laskimme pienen luotauskierroksen jälkeen ankkurin Håsholmenin länsirannan lähelle, juuri sopivasti suojaan reippaalta kaakkoistuulelta. Päivä oli perin lämmin, lähes hiostava ja itsellenikin suureksi yllätykseksi päätin käydä uimassa. Ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen. Illemmalla tuuli kääntyi kiusallisesti etelään emmekä olleet enää tuulensuojassa. Pysyimme kuitenkin paikoillamme, ja kävin yöpuulle nukkumaan koiranunta aamuyöstä jälleen salongin puolelle josta ankkuroinnin tilannetta oli helpompi valvoa. Maarianhamina, 28.7.-31.7. västra hamn, Pommern, sadetta ja paljon mutta ei laiturointituulta. Aikainen aamu 4.50 koitti yllättävän nopeasti, nostimme ankkurin ja suuntasimme 1,8m väylällä länttä kohti. Alunperin oli tarkoitus nostaa purjeet Degerbyn paikkeilla mutta löysä 2-3 m/s koillistuuli ja laiskuus voittivat ja ajoimme koneella koko matkan. Sadekin alkoi Degerbyn kohdalla ja Rödhamnin kohdalla se alkoi jo vaikuttaa näkyvyyteen eli vettä tuli enemmän kuin riittävästi. Saavuimme Maarianhaminan länsisatamaan heti puolenpäivän jälkeen. Jo ennen länsisatamaa arvuuttelin milloin tyypillinen 10m/s sivusta puuskaisesti puhaltava rantautumistuuli alkaisi. Ajatuksen aikana alkoi käsittämätön rankkasade ja jäin odottamaan sen mukanaan tuomaa reipasta tuulta laiturointia varten. Suureksi hämmästyksekseni rankkasade jatkui mutta tuuli pysyi poissa ja laituroimme ÅSS:n laiturin päähän keula etelään, rankkasateessa mutta täydellisessä pläkässä. Hämmentävää.

Saapumispäivänä kippari sippasi jo alkuillasta joten missasin illlallisen jonka Niina ja Sofia nauttivat ÅSS:llä. Maarianhaminassa hurahti kolme päivää ja ohjelmaan kuului liikkuminen modernisti polkupyörällä, vaikka saman laiturin moottoriveneilijä kehuikin tutuilleen kuinka helppoa oli vuokrata auto ja ajella ympäriinsä. Vanhojen tavaroiden kaupasta löytyi inkoolainen kauppias joka oli tuttaviensa kaupassa tuuraamassa. Hänen myötämielisellä avustuksellaan ostimme kuusi tinapikaria ja niihin sopivan viinapullon, sekin tinaa. Siihen oli stanssattu rohkaiseva teksti: “Svenskt brännvin Prima”.

Kirpparilöytö

Onnistuineiden kauppojen jälkeen kävimme Sjökvarteretissa lounaalla. Illallinen oli tarkoitus nauttia Nauticalissa, pitkästä aikaa. Suuri hämmästys valtasi mieleni illalla Nauticalin ravintolasalin ovella. “Onko varausta?”, Nope, “Valitettavasti täyttä eikä myöhemminkään illalla onnistu”, !!!!!!. Nyt on tämäkin koettu. ÅSS:lle onneksi pääsi jonon jatkoksi odottelemaan, sillä myös siellä oli täyttä. Puolen tunnin virvokenautiskelun jälkeen pääsimme kuitenkin pöytään ja kun vielä siirryimme katon alle lämmittelemään oli ilta perin onnistunut. Illan aikana Sofia varasi pöydän Nauticalista seuraavaksi illaksi joten tulevakin illallispaikka varmistui.

Seuraavana päivänä vierailimme merimuseossa ja lomamoodin takia missasimme Pommernin, sillä se sulkeutui jo neljän aikaan. Alun perin meillä oli tarkoitus jatkaa matkaa, tosin takaisin päin, heti seuraavana aamuna. Illallisen, perin onnistuneen, nautimme Nauticalissa. Aamulla eli heinäkuun viimeisenä päivänä päätimme kuitenkin vielä käydä ennen lähtöä Pommernissa. Tämä viivästys kannatti, ehdottomasti. Muutaman tunnin jälkeen palasimme Ariadnelle, irroitimme köydet, käynnistimme mesen ja suuntasimme kohti Rödhamnia.

Rödhamn, 31.7. ruotsalainen satamakapteeni, remontoitu sauna

Rödhamn

Parin tunnin moottorinnin jälkeen laituroiduimme väljään Rödhamniin. Tuuli oli tietenkin sivusta ja melko rivakka joten oli hienoa, että ruotsalaisveneen kippari tuli ottamaan Niinalta köysiä vastaan. iltapäivän mittaan veneitä tuli sen verran, ettei hirveän montaa vapaata väliä laiturissa ollut. Naapuriveneen avulias vt. satamakapteeni alkoi siirrellä oman veneensä keulaköysiä ja kehotti meitä tekemään samoin koska satamassa alkoi olla melko täyttä. Vähätöisenä päätin kuitenkin odottaa mahdollisesti viereemme tulevaa venettä ja sitten säätää köysiä tarpeen mukaan. Alkuillasta viereemme parkeerasikin suomalainen purjevene, mutta sen tiimoilta ei tarvinnut keulaköysiä säädellä.

Illalle olimme varanneet saunavuoron ja odotimme pääsevämme aiemmin hyväksi havaitsemaamme saunaan. Siellä oli jossain vaiheessa valitettavasti käynyt Glorian koti tyyppinen sisustusarkkitehti ja se oli remontoitu enemmän nykyajan vaatimusten mukaiseksi. Suuri osa vanhaa sisustusta oli purettu pois ja tilalle oli tullut enemmän Ikea henkinen sisustus. Laituri oli jätetty entiselleen ja Niina ja Sofia hyödynsivät sitä käymällä uimassa. Itse olin jo kesän uimiset suorittanut Bänö-ö:ssä ja tyydyin nauttimaan kylmää olutta perin kylmän pohjoisen puoleisen tuulen tuivertamalla saunan terassilla. Degerby, 1.8. Seagram ja pizzat, Aamu koitti ja aamiaiselle saimme tuoreita sämpylöitä. Seuraava etappi olisi Degerby mikäli sinne mahtuisi, sen vaihtoehtona olisi jatkaa matkaa ja pysähtyä mielikuvituksettomasti Bänö-ö lahteen. Irrottauduimme 11 aikaan ja rivakka pohjoisen puoleinen tuuli virisi sopivasti tekemään lähdöstämme mielenkiintoista. Rödhamnin poijut ovat perin kaukana, ja rivakka sivutuuli painaa Ariadnen keulan nopeasti suojan puolelle. Aivan eri tavalla kuin Johannassa. Mesen komentamisella sitä sai hiukan lievennettyä, mutta päädyimme kuitenkin poijuun kiinni. Sen ketju onnistui kiilautumaan peräsimen ja rungon väliin ja vaihteen kytkeminen aiheutti melkoista kolinaa eli ketju hakkasi potkuriin. Toisen vaihteen kytkemisen aiheuttaman ketjukolistelun jälkeen siirryin peräkannelle ja kevyen punnertamisen jälkeen sain ketjun irti. Mielessä kävi josko uudehko kääntölapapotkuri olisi saanut siipeensä, mutta pari onnistunutta testikertaa eten-taakse kuviota sai minut päättämään potkurin olevan kunnossa.

Päivämatka jäi jälleen melko lyhyeksi sillä Degerbyn kylänpuoleisessa satamassa oli tilaa. Rivakka lounaaseen kääntynyt tuuli kuljetti meidät Degerbyhyn ja laituroiduimme keula tuuleen, tosin emme aivan laiturin päähän sillä se paikka oli jo varattu. Toiseksi uloin paikka oli kuitenkin vapaa eikä pirteä lounaistuuli haitannut laiturointia ja keulagastina toiminut Niina pystyi astumaan laiturille ilman komentoja tai muita kovaäänisiä toimenpiteitä. Ohjelmassa oli ruokailu Seagramin terassilla, jossa hyytävän kylmä tuuli kiritti ruokailua. Yöpuulle vetäytyminen tehtiin aikaisin, sillä aamulla oli tarkoitus nousta varhain jotta Kihdin yli päästäisiin riittävän ajoissa ennen iltapäivän ruuhkailua Korpoströmin kaupalla.

Korpoström 2.8.-3.8. ja Verkanin ribbsit taksimatkan takana

Aamu koitti, täysin tyynenä ja irrottauduimme sopivan aikaisin eli 0600 aikoihin. Isopurje nousi tunnin moottoroinnin jälkeen 1,8m väylällä vienossa 4 m/s lounaistuulessa. Purjeet olivat ylhäällä mutta pääasiassa moottori generoi eteenpäin vievän voiman ja siten olimme Husön kohdalla jo klo 9. Tuuli yritti välillä piristyä ja lepuutimme meseä, mutta todellisuuden realismi oli pakko hyväksyä ja ylitimme Kihdin enimmäkseen konevoimin. Korpoströmin laitureiden ja poijujen sekava layout aiheutti lievää hämminkiä, sillä niiden keskinäinen asettelu ei noudattanut tavanomaista periaatetta. Lyhyen mietiskelyn jälkeen laituroiduimme pienemmän laiturin päähän seuraavan aamun helppoa lähtöä pedaten. Olimme sopivan ajoissa perillä, kello näytti kahta iltapäivällä. Loppupäivän vaikeimmaksi ongelmaksi jäi ateriointi ja ruokalistojen tavailun jälkeen ravintolaksi päätyi Verkan. Puhelias paikallinen taksikuski heitti meidät sinne ja sovimme soittavamme kun olisimme saaneet ruokailtua. Verkanilla maistui aluksi Kyrön GT, alkupalaksi wings ja pääruokana tuttu ja turvallinen ribbs. Seuraavana aamuna päätimme jäädä Korpoströmiin vielä yhdeksi päiväksi ja irrottauduimme vasta keskiviikkoaamuna, jälleen pläkässä, aamukuudelta. Ariadnen keula kääntyi kohti itää, ja merkintöjen perusteella purjeet olivat ylhäällä vain puolet matkaan käytetystä ajasta, sillä tuuli pysyi heikkona ennen Kejsarhamnenin laituria. Perillä olimme jo puolilta päivin ja loppupäivä kului totuttuun tapaan tekemättä mitään lukuunottamatta vierailua Farmor’s Cafeessa.

Tuuliennuste lupasi yltyvää itätuulta seuraavaksi päiväksi alkaen iltapäivästä. Tästä syystä lähdimme seuraavana aamuna jälleen aikaisin eli aamukuudelta kohti Hankoa. Galtarnan kohdalla nautittu GD kirjautui lokikirjaan otetuksi aamukahdeksalta ja laituroimme Hankoon perinteiselle paikalle HSF:n eteen täydellisessä pläkässä jo ennen puolta päivää. Vieressämme olevan Laurin koster 32:n miehistö oli juttutuulella ja melko pitkän jutustelun aikana aiheina olivat Ariadne ja mm. heidän veneensä joka oli sarjansa viimeisiä ja jossa kantta oli nostettu 8 cm. Se oli käynyt myös Karibialla, mutta oli silloin ollut vielä edellisellä eli tanskalaisella omistajallaan. Juteltiin myös Johannasta jonka olivat nähneet Hangossa muutama päivä aikaisemmin.

Hangossa saimme tärvättyä kaksi päivää ja ohjelmassa oli pääasiassa ruokailua eri anniskeluliikkeissä. På Krokenin kalapöytä oli järkyttävä rimanalitus ja ei kutsu meitä enää uudelleen. Hangover sen sijaan oli Classicissa tapansa mukaisesti erinomainen.

Hangosta matka jatkui sunnuntaina, viimeisenä lomapäivänä, Inkooseen jonne laituroimme iltapäivällä hiukan huolimattomasti eli hiukan liian tiukassa kaaressa mutta liian loivassa kulmassa. Ainoa mihin osuimme oli peräpaalu ja sekin säilyi ehjänä. Mielessä kävi ajatus keulapotkurista, ajatus joka on muutamana hetkenä ahtaissa satamissa pyöriessä tullut mieleen. Toinen vaihtoehto on tietty avomeripurjehdus, hmmm….. Loppukesän purjehduksista merkittävin lienee varjopäättäjäisten vietto Elisaaressa Ballerinan ja Lumikin kanssa syyskuun 11. ja 12. päivä. Kyseinen lauantai oli hienon aurinkoinen ja sunnuntai sen täydellinen peilikuva. Sumuista, tuulista ja sateista. Ariadne nousi vielä syyskuun puolella Sommarön telakalla kuiville ja koska telakka hoiti pohjan pesun jäi minulle vain glykolien ajo koneeseen. Öljynvaihto on edelleen vaiheessa sillä hutera ajatus olisi nostaa moottori pois veneestä, roudata se autotalliin ja laittaa ainakin osittain palasiksi ja vaihtaa lähes kaikki tiivisteet ja remontoida sylinterinkansi ainakin suuttimien ja esikammioiden osalta. Palataan aiheeseen keväällä remontin tekemättömyyttä ja syyllisen saamattomuutta peittelevien selitysten kera.